Stunt Car Racer
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStunt Car Racer
1990 KevätKun Geoff Crammond tekee jotain, on syytä odottaa henkeään pidätellen. Revs on edelleen kuusnelosen parhaita formulasimulaattoreita ja Sentinel kuuluu myös kulumattomiin peleihin. Jälleen herra Crammond ravistelee autopelien kliseetäytteistä genreä.
Stunt Car Racer suo mahdollisuuden ajaa kovaa kulkevaa ajoneuvoa korkealla maanpinnan yläpuolella kulkevilla radoilla. Tarkoitus on edetä läpi neljän luokan, kaksi rataa per luokka, kohti mestaruutta. Radat muistuttavat lähinnä vuoristoratoja. Löytyy niin jyrkkiä kurveja, huimia tiputuksia, enemmän tai vähemmän mahdottomia ramppeja kuin paljon muutakin kivaa pitämään joystick tasaisesti kämmenhiellä kuorrutettuna. Jytinä ja ponnahtelu aiheuttaa runkoon vaurioita, jotka korjataan vasta kaikkien kilpailukierrosten jälkeen.
SCR:n kaltaista rallipeliä ei ole aikaisemmin ollut. Auto yleensä pikemminkin lentää kuin kulkee rataa pitkin, ja mahan pohjasta todella vääntää radan ilmestyessä näkyviin näennäisesti kymmeniä metrejä alempana, huonolla tuurilla vielä saman verran sivullakin. Ilmeisesti aidoissa stunt-autoissa on tuulilasinpyyhkijät sisäpuolella ja teflonpinnoitetut istuimet.
Mahtavaa menon illuusiota tukee STR:ssä erittäin notkeasti soljuva grafiikka. Jopa radalta lento on tyylikäs. Tuulilasiin ei ilmesty mitään säröä, vaan auto kieppuu kohti varman tanakkana odottavaa maanpintaa ehkä pompahdellen muutaman kerran ennen asettumistaan lepoon. Mikäli auto ei hajoa, vinssataan se takaisin radalle.
Stunt Car Racer on myös äärimmäisen pelattava. Auton ajon mekaniikan oppii sekunneissa, mutta auton pitäminen radalla onkin jo toinen juttu. Tietokoneen ohjastamat kilpakumppanit eivät anna armoa ja pirulliset radat pitävät huolen lopusta. Luojan kiitos kaikkia ratoja saa harjoitella niin paljon kuin sielu sietää. Jo kolmosdivisioonan radat tosin ovat sitä luokkaa, että auton saaminen ehjänä edes kierroksen ympäri tuntuu välillä utopialta.
Myös kuusnelosversio tuottaa miellyttävän yllätyksen. Grafiikka ehkä on karumpaa, mutta liikkuu pelattavalla nopeudella ja koko peli latautuu kerralla. äänet peittoavat ST-version aneemiset pörinät. Amigaversio on muuten identtinen kuin ST, mutta äänipuoli on plussaa ehkä hiukan onnetonta moottoriääntä lukuunottamatta. 16-bittiversioista löytyvää kaapelipelimahdollisuutta ei sitten nepulista löydy.
Stunt Car Racerissa korkeatasoinen toteutus fuusioituu erinomaiseen pelattavuuteen, ja kun ruudun ääressä on vielä hauskaakin joutuu moni muu autopeli yrittämään parhaansa ennen kuin SCR kohtaa voittajansa.
1990 KevätWhen Geoff Crammond makes something, it's worth waiting with bated breath. Revs is still one of the best Formula racing simulators on the C-64, and Sentinel is also one of those games that never wear out. Once again Mr Crammond is shaking up the cliché-stuffed genre of car games.
Stunt Car Racer grants you the chance to drive a fast-moving vehicle on tracks running high above the ground. The aim is to work your way up through four divisions, two tracks per division, towards the championship. The tracks mostly resemble roller coasters. There are steep bends, dizzying drops, more or less impossible ramps and plenty of other fun besides to keep the joystick evenly glazed with palm sweat. The pounding and bouncing cause damage to the chassis, which is only repaired after all the rounds of the competition.
There has never been a racing game like SCR before. The car usually flies rather than drives along the track, and your stomach really churns when the track comes into view seemingly dozens of metres below, and with bad luck just as far off to the side as well. Apparently real stunt cars have windscreen wipers on the inside and Teflon-coated seats.
The illusion of tremendous speed is backed up in STR by extremely smoothly flowing graphics. Even flying off the track is stylish. No cracks appear in the windscreen; instead the car spins down towards the ground waiting there solid and sure, perhaps bouncing a few times before coming to rest. If the car doesn't break up, it gets winched back onto the track.
Stunt Car Racer is also extremely playable. You learn the mechanics of driving the car in seconds, but keeping the car on the track is another matter altogether. The computer-controlled rivals show no mercy and the devilish tracks take care of the rest. Thank God you can practise all the tracks to your heart's content. Even the third division tracks, mind you, are of such a calibre that getting the car round even a single lap in one piece sometimes feels like a utopian dream.
The C-64 version delivers a pleasant surprise too. The graphics may be more spartan, but they move at a playable speed and the whole game loads in one go. The sound beats the ST version's anaemic droning hands down. The Amiga version is otherwise identical to the ST, but the sound is a plus, apart from the perhaps slightly miserable engine noise. The cable-link option found in the 16-bit versions, however, is nowhere to be found on the C-64.
In Stunt Car Racer top-class execution fuses with excellent playability, and since it's fun in front of the screen too, many another car game will have to try its very best before SCR meets its match.
