Personal Nightmare
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPersonal Nightmare
1990 KevätKauhua on aina silloin tällöin yritetty ujuttaa tietokoneleihin, koska jo kauan on tiedetty pelonväristysten jostain syystä vetoavan ihmisiin (vrt. kauhuelokuvat, -kirjat ja -sarjakuvat). Personal Nightmare on animoitu seikkailupeli Larryjen ja Zakkien tapaan, mutta pyrkii tunnelmallaan nostattamaan pelaajan niskakarvat pystyyn.
Pelaaja saapuu tunnelmalliseen pikkukaupunkiin ja majoittuu paikalliseen pubiin. Pian selviää, että jotain omituista on tekeillä: eräs valokuvaaja joutuu yliajetuksi, postineidin tytär on hävinnyt matkalla koulusta kotiin, outo pikkupoika on leikkinyt Auschwitzia vanhempiensa kanssa, vampyyri vetää sikeitä kirkon kryptassa, pubin keittiön pesualtaasta ponnahtaa veitsiä viskova demoni, lelusotilaat teloittavat ihmisiä ja poliisi pahalainenkin on koko ajan pidättämässä, kun pelaajaparka yrittää selvittää kuka on riivattu ja mitä ihmettä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä.
Pelaaminen sujuu hiirellä, mutta silloin tällöin on pakko käyttää näppistä, kun käskyä ei valikosta löydy. Buu - jos kerran tehdään pelistä hiiriohjattava, voisi peli olla täydellisesti hiiriohjattava. Pelaamista hidastaa tuntuvasti tavanomainen levykeruletti, vastapainoksi tarjotaan ihan kohtuullista grafiikkaa ja ääntä. Pelin väitetään sisältävän yli 500 animaatiosekvenssiä ja 600 kiloa digitoituja tehosteita. Hahmot liikkuvatkin ruudulla luontevasti ja pelissä tavoitellaan selvää elokuvamaista tyyliä aina alkutekstejä myöten.
Juttu on kuitenkin niin, etteivät tietokonepelit toistaiseksi ole onnistuneet hyödyntämään kauhuaiheita kunnolla. Eikä siihen pysty Horrorsoftkaan. Tietokone ei ilmaisukeinona vedä tällä saralla elokuvalle vertoja visuaalisuudessa ja efektien laadussa, joten vain puhdas tekstiseikkailu on päässyt tässä suhteessa lähimmäs tavoitetta. Personal Nightmare on ihan hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta jo kuusnepan Forbidden Forestissa riitti tämän verran koomista Horror-tunnelmaa. Samalla tavalla Personal Nightmare on positiivisesti hilpeänkarmea pelikokemus.
1990 KevätEvery now and then people have tried to sneak horror into computer games, since it has long been known that shivers of fear, for some reason, appeal to people (cf. horror films, horror books and horror comics). Personal Nightmare is an animated adventure game in the manner of the Larrys and the Zaks, but it uses its atmosphere to try to make the hairs on the back of the player's neck stand on end.
The player arrives in an atmospheric little town and takes a room at the local pub. It soon becomes clear that something strange is going on: a photographer gets run over, the postmistress's daughter has vanished on her way home from school, a weird little boy has been playing Auschwitz with his parents, a vampire is sleeping like a log in the church crypt, a knife-throwing demon pops out of the sink in the pub kitchen, toy soldiers are executing people, and the baddie police are forever about to arrest you while the poor player tries to work out who is possessed and what on earth ought to be done next.
You play with the mouse, but every now and then you're forced to use the keyboard when a command can't be found in the menu. Boo - if you're going to make a game mouse-controlled, the game could jolly well be completely mouse-controlled. Play is slowed down considerably by the usual disk roulette; to make up for it you're offered perfectly decent graphics and sound. The game is claimed to contain over 500 animation sequences and 600K of digitised effects. The characters do move naturally on screen, and the game clearly goes for a cinematic style, right down to the opening credits.
The thing is, though, that computer games haven't so far managed to make proper use of horror themes. And Horrorsoft can't manage it either. As a medium of expression, the computer can't hold a candle to film in this field when it comes to visuals and the quality of effects, so only the pure text adventure has got anywhere near the goal in this respect. Personal Nightmare is a pretty good attempt in the right direction, but the C-64's Forbidden Forest already had this much comical Horror atmosphere. In the same way, Personal Nightmare is a positively jolly-ghastly gaming experience.
