Chicago 90
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyChicago 90
1990 KevätAutojen takaa-ajo on toimintaelokuvien vakioklisee, mutta sitä käytetty yllättävän harvoin pelin aiheena. Jos en väärin arvaa, niin Chicago 90:n tekijät ovat saaneet inspiraatiota tietystä kulttifilmistä, jossa tehtiin poliisiautojen romuttamisen maailmanennätys. No sehän on tietysti Blues Brothers. Siihen viittaa jo letkeän blues-henkinen alkumusiikki, jossa revittelee tietokonemaailman rankin torvisektio.
Varmaan jo arvasit, että tässä autopelissä rypistetään pari tonnia peltiä ennen kuin ehtii sanoa Jake ja Elwood. Ja mikä parasta, roolin voi valita lain kummaltakin puolelta. Jos haluaa olla gangsteri, niin saa alleen punaisen Ferrarin ja tavoitteena on luikerrella ulos kuuden poliisiauton saartorenkaasta. Poliisin leikkiminen sujuu siten, että komennettavana on kaikki kuusi partioautoa, joista yhtä kerrallaan ohjaillaan joystickilla ja muut voi määrätä joko seuraamaan gangsteria tai tekemään tiesulun.
Ajojahdin näyttämönä on kaupunkimaisema, joka on kuvattu näpsäkästi yläviistosta. Lisää informaatiota tarjoaa kaupungin kartta ja pelkistetty kolmiulotteinen näkymä tuulilasin takaa. Kunnollisen takaa-ajon elementtejä ovat ulvovat renkaat, luotien ropina peräpelleissä, vauhdikkaat käsijarrukäännökset sekä tietysti railakkaat ketjukolarit. Chicago 90:ssä on ne kaikki.
Sitten huonot uutiset. Ohjaustuntuma on olematon, poliisiautoja komentaessaan joutuu tappelemaan maailmankaikkeuden tahmeimman hiiriohjauksen kanssa, satunnaiset sunnuntaiautoilijat ovat niin tyhmiä, etteivät osaa edes kääntyä mutkissa, ja vieritys selviää kepeästi kansainvälisten nylkytyskisojen loppukarsintaan. Perusidea on kuitenkin niin vahva, että edes heikko ohjelmointi ei kokonaan onnistu pilaamaan pelinautintoa.
Chicago 90 on harmillinen rajatapaus. Onhan se on kokemisen arvoinen kohellus, mutta siitä jää keskeneräinen maku. Jos haluaa leikkiä rosmoa ja poliisia, niin ainakaan ei tarvitse tuskailla tarjonnan runsautta: Chase H.Q. tai Chicago 90, valitse niistä.
1990 KevätThe car chase is a stock cliché of action films, but it has been used surprisingly rarely as the subject of a game. Unless I guess wrong, the makers of Chicago 90 have drawn inspiration from a certain cult film in which the world record for wrecking police cars was set. Well, that's Blues Brothers, of course. The laid-back, bluesy intro music, where the toughest horn section in the computer world lets rip, already points that way.
You've probably guessed already that in this car game a couple of tons of sheet metal get crumpled before you can say Jake and Elwood. And best of all, you can pick your role from either side of the law. If you want to be the gangster, you get a red Ferrari under you and the aim is to wriggle out of a ring of six police cars. Playing the police works like this: all six patrol cars are under your command, one at a time is steered with the joystick, and the others can be ordered either to follow the gangster or to set up a roadblock.
The stage for the manhunt is a cityscape, neatly shown from diagonally above. More information comes from a map of the city and a simplified three-dimensional view from behind the windscreen. The ingredients of a proper chase are howling tyres, bullets drumming on the rear panels, dashing handbrake turns and, of course, rip-roaring pile-ups. Chicago 90 has them all.
Then the bad news. The steering feel is non-existent, when commanding the police cars you have to wrestle with the stickiest mouse control in the universe, the random Sunday drivers are so dim they can't even turn at the bends, and the scrolling breezes into the final qualifying round of the international jerking championships. The basic idea is so strong, however, that not even weak programming quite manages to spoil the fun of playing.
Chicago 90 is an annoying borderline case. Sure, it's a shambles worth experiencing, but it leaves an unfinished taste. If you want to play cops and robbers, at least you don't have to agonise over an embarrassment of choice: Chase H.Q. or Chicago 90, take your pick.
