Wings Of War
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWings Of War
1989 SyksyToisen maailmansodan ilmataisteluista on ehditty tehdä useita simulaatioita, ei vähiten SSI:n ansiosta. Pienimmilläänkin niissä on kuitenkin ohjailtu laivueita, suurimmillaan USAAFissa yli 1000:n koneen armadoja. WOW on kuitenkin toisenlainen. Siinä osapuolilla voi olla koneita yhdestä eteenpäin ja niitä ohjataan yksi kerrallaan.
Ajatuksena WOW on mielenkiintoinen. Ohjata tiiviissä ilmataistelussa lentokoneita yksi kerrallaan, strategiapelin muodossa, se on uutta. Mutta toimiiko se? Vastaus on valitettavasti negatiivinen.
Idea sinänsä oli hyvä, mutta sitä ei olisi koskaan saanut toteuttaa. Nopeaa ilmataistelua on lähes mahdotonta simuloida taktisesti ja hitaalla vuorojärjestelmällä. Toiminnan hidas tempo saa pelaajan näpelöimään resettiä jo ennenkuin on päästy edes kosketukseen vihollisen kanssa.
Totaalisesti innon pelaamiseen poistaa inhottava ohjaussysteemi. Kaikki ohjauskäskyt annetaan kaksikirjaimisilla komennoilla kuten ST (liiku eteenpäin) ja NU (nokka ylös). Jo kääntymisessä on omat niksinsä: koneen on oltava kallellaan, ennenkuin se viitsii kääntyä. Jos käännöksen jälkeen jatkaa kallellaanoloa ja lähtee jyrkkään nousuun on sakkaus lähellä. Tai sivuliukuminen. Tai yleensäkin ominaisuuksien heikentyminen. Annettuja käskyjä ei voi perua, eikä uusia antaa jos edellinen olikin vikatikki.
Olemattoman grafiikan ja äänien jälkeen ainoaksi iloksi WOWista jäävätkin uusi tyhjä diski, ja miellyttävät konetaulukot ohjekirjassa. Onhan mukavaa lukea tietoja USA:n, Britannian, Saksan ja Japanin eri konetyypeistä, kaikkiaan 37 eri mallia. Mukana on esimerkiksi Messerschmitt Me 262A-1.
Hyvä idea on pilattu pelillä. Sääli, mutta ilmasota ei toimi jos taistellaan kone konetta vastaan näin hitaasti ja monimutkaisesti.
1989 SyksySeveral simulations of Second World War air battles have been made already, not least thanks to SSI. Even at their smallest, though, they have had you commanding squadrons, and at their biggest, in USAAF, armadas of over 1000 planes. WOW, however, is different. In it the sides can have anything from one plane upwards, and they are controlled one at a time.
As a concept WOW is interesting. Controlling aircraft one at a time in close air combat, in the form of a strategy game - that's something new. But does it work? The answer, unfortunately, is negative.
The idea as such was good, but it should never have been implemented. Fast air combat is next to impossible to simulate tactically and with a slow turn system. The slow tempo of the action has the player fiddling with the reset button before they have even made contact with the enemy.
What totally kills any enthusiasm for playing is the horrid control system. All control orders are given as two-letter commands such as ST (move forward) and NU (nose up). Even turning has its own tricks: the plane has to be banked before it can be bothered to turn. If after the turn you keep up the banking business and go into a steep climb, a stall is not far off. Or a sideslip. Or a general deterioration in performance. Orders once given can't be cancelled, nor can new ones be given if the previous one turned out to be a blunder.
After the nonexistent graphics and sound, the only joys left from WOW are a fresh blank disk and the pleasant aircraft tables in the manual. It is nice, after all, to read up on the various aircraft types of the USA, Britain, Germany and Japan, 37 different models in all. Included, for example, is the Messerschmitt Me 262A-1.
A good idea has been ruined by the game. A pity, but air war doesn't work when you fight plane against plane this slowly and this intricately.
