Ringside
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRingside
1989 SyksyKaikenkarvaisten tympeiden katutappelupelien jälkeen on piristävää vetää kaveria turpaan jalon urheilun merkeissä. On aika ottaa Tysonit eli taistella tiensä nyrkkeilyn maailmanmestariksi.
Köysineliön gladiaattoreita on simuloitu pelissä jos toisessakin, mutta Ringside antaa tavallista vakuuttavamman ensivaikutelman monipuolisuutensa vuoksi. Erilaisten lyöntien tehon voi säätää erikseen kummallekin kädelle ja ottelun pituudeksi voi valita 3-15 erää, joilla on pituutta 1-3 minuuttia. Ennen ottelua voi käydä salilla sparraamassa ja keräämässä itseluottamusta. Kun voittaa itseään paremmin rankatun nyrkkeilijän pelaajalle annetaan lisää tehopisteitä jaettavaksi lyönteihin ja puolustukseen. Näin ollen mestarin kukistamiseen on parhaat mahdollisuudet kun on ensin sinnitellyt itsensä ranking-listan kakkoseksi ja iskuissa alkaa olla tuhdisti puhtia.
Realistinen linja jatkuu ottelijoiden animaatiossa, mitä on ilo katsella. Hauskoja yksityiskohtia ovat tyrmäysten näyttäminen hidastettuna ja erien välillä nurkassaan röhnöttävä sankari, jota voi elvytellä pyyhettä heiluttamalla. Erän alkamisesta ilmoittaa viehkeä neitonen, jolla on vakavia puutteita sekä vaatetuksessa että laskutaidossa - se mokoma väittää, että 9:n jälkeen tulee 20!
Teoriassa homma on hanskassa, mutta pistetäänpä jääpussi silmään ja katsotaan tarkemmin. Ensinnäkin ranking-listan pohjimmaiset voittaa vaikka pitämällä ilotikkua oikea suora -asennossa ja katsomalla samalla televisiota. Mestaruuden valloituskin onnistuu yleensä parin yrityksen jälkeen (siis jos ensin malttaa nuijia muut haastajat). Vaikeutta peliin saa toki lisää, mutta ongelma onkin siinä että pelaaja tuntee olevansa puoliksi pelkkä sivustakatsoja. Tästä syystä suosittelen peliin lisävarusteeksi toista ilotikun vääntäjää.
Pikkuisen jäi riepomaan että voittajaa ei ilmoiteta kättä nostamalla vaan karulla tekstillä, varsinkin kun joka toisella kerralla kone ei viitsi tehdä tämänkään vertaa.
Myös pistelaskussa on mokailtu. Ruudun yläreunassa on laatikot, joihin ilmestyy hanskan kuvia muutaman osuman välein. Tiukassa ottelussa ne täyttyvät jo parissa erässä eikä tilanteesta ole tämän jälkeen mitään tietoa.
Harmillista että vähäpätöiseltä tuntuvat virheet onnistuvat latistamaan muuten hyvää kokonaisuutta, mutta joka tapauksessa Ringside tarjoaa paljon hupia kahdelle pelaajalle.
1989 SyksyAfter dreary street-fighting games of every stripe, it's refreshing to punch a bloke in the face in the name of the noble sport. Time to take on the Tysons, in other words to fight your way to becoming boxing's world champion.
The gladiators of the squared circle have been simulated in game after game, but Ringside makes a more convincing first impression than usual thanks to its versatility. The power of the different punches can be set separately for each hand, and a bout can be set to last 3-15 rounds, each 1-3 minutes long. Before a fight you can go down to the gym to spar and build up your self-confidence. When you beat a boxer ranked higher than yourself, you are given extra power points to share out between your punches and your defence. So the best chance of toppling the champion comes once you've first battled your way up to number two in the rankings and your blows are starting to carry some hefty oomph.
The realistic line carries on into the fighters' animation, which is a joy to watch. Nice touches include knockouts being shown in slow motion and the hero slumped in his corner between rounds, whom you can revive by flapping a towel. The start of each round is announced by a winsome young maiden with serious shortcomings in both her clothing and her arithmetic - the cheeky thing claims that 20 comes after 9!
In theory it's all well in hand, but let's slap an ice pack on that eye and take a closer look. First of all, you can beat the bottom-feeders of the rankings just by holding the joystick in the right-straight position while watching television at the same time. Even conquering the title usually works out after a couple of attempts (that is, if you first have the patience to club your way through the other challengers). You can of course make the game harder, but the real problem is that the player feels like half a mere spectator. For that reason I recommend a second joystick-wrangler as an optional extra for the game.
It niggled me a little that the winner isn't announced by a raised hand but with bare text, especially since every other time the computer can't even be bothered to do that much.
The scoring has been botched too. Along the top edge of the screen are boxes in which pictures of gloves appear every few hits. In a close fight they fill up within a couple of rounds, and after that you have no idea how things stand.
It's a shame that seemingly trivial flaws manage to flatten an otherwise good package, but in any case Ringside offers plenty of fun for two players.
