Duel, The: Test Drive II + Supercars Datadisk & Scenery Datadisk
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDuel, The: Test Drive II + Supercars Datadisk & Scenery Datadisk
1989 SyksyTest Drive löytyy vieläkin jokaisen hyvinvarustetun mikroliikkeen pelihyllyltä. Peli on yksinkertainen ja teknisesti kehittymätön, joten mikä siinä viehättää? En tiedä, mutta ilmeisesti Distinctive Software tietää, sillä pojat ovat nyt saaneet aikaiseksi jatko-osan Test Drivelle. Uskallanpa povata sille jopa suurempaa menestystä kuin edeltäjälleen.
Kaikkia kiinnostavat asiat, joita ei voi saada. Ohjelmoijat pitivät tämän mielessään ja siksipä pelaajalla TD II:ssa onkin valittavana yli 300 kilometrin tuntinopeuteen kykenevät tiennielijät Porsche 959 ja Ferrari F40.
Auton valinnan jälkeen valitaan kisatyyppi. Kelloa vastaan ajettaessa yritetään vain ajaa lähdöstä maaliin kuluttaen mahdollisimman vähän aikaa, mutta enemmän hupia (ja pisteitä, jos tähtää tulosluetteloon) antaa kisa tietokoneen ohjaamaa autoa vastaan. Tässä tapauksessa pitää myös tietokoneelle valita auto kahdesta mahdollisesta. Pelin perimmäisenä tavoitteena on selvitä hengissä tien loppuun asti.
Viimeinen valinta ennen ratin taakse hyppäämistä on vaikeustason säätö. Neljällä ensimmäisellä tasolla tietokone hoitaa vaihteiden käytön, joten pelaajan tehtävänä on painaa kaasua ja jarrua ja pitää auto tiellä. Lopuilla tasoilla vaihteita joutuu räpeltämään itse. Mitä lähemmäs todellista ammattilaista vaikeustasossa mennään, sitä kovempaa tietokoneen ohjaama auto ajaa. Muita vaikeustason säätelemiä seikkoja ovat poliisin nopeus, vastaantulevien autojen määrä, pisteytys sekä realismi. Helpoimmilla tasoilla tiukatkin mutkat voi päästää melkein urut auki, eivätkä renkaat edes vingu. Mutta valitsepa vaikeampi taso, ja liikennemerkkeihin pitää alkaa kiinnittää huomiota.
Teillä kulkee myös poliiseja. Pelaajan autossa on vakiovarusteena tutkanpaljastin, joka alkaa sirkuttaa tutkan läheisyydessä. Poliiseihin voi suhtautua kahdella tavalla (ainakin tässä pelissä, ei välttämättä oikeassa elämässä): voi hiljentää liikennerajoituksen määräämään nopeuteen tai painaa lämän tiskiin ja jättää pollarit jälkeen. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti vaikeampi, mutta säästyypä sakoilta ja saa rutkasti pisteitä, jos onnistuu. Epäonnistuminen johtaa sakkoihin tai auton moottorin siirtymiseen pari metriä taaksepäin (kuskin syliin itseasiassa).
Huomattavin parannus esikoiseen verrattuna TD II:ssa on vaihtuva ja monipuolinen maisema ja tiestö. Autojen erilaiset ajo-ominaisuudet erottuvat myös huomattavasti selvemmin. Erikseen ostettavat datadisketit sisältävät lisäksi lisää autoja ja uusia teitä. Tällä hetkellä saatavana on Supercars, joka sisältää Test Drive I:n päivitetyt autot. Ensisilmäyksellä autot näyttävät prikulleen samoilta kuin I:ssä, mutta lähemmin tarkasteltaessa eroja löytyy ajo-ominaisuuksissa, tehoissa ja huippunopeuksissa. Toinen myynnissä oleva datakorppu on California Challenge, joka sisältää seitsemän tienpätkää Californiasta. Datadiskien käyttö on lievästi sanoen tuskallista yhdellä levyasemalla, kiusallista kahdella ja silkkaa iloa kolmella levyasemalla. Ohjelmaan on kaukonäköisesti sisällytetty mahdollisuus tehdä pelidisketti datadiskeistä, jonka jälkeen raivostuttavaa disketinvatkaamista ei enää tarvita (kovin paljoa).
Sekavasta käsikirjasta ei ole liiemmin apua, sitäkin vähemmän kieltä taitamattomille. Onneksi käsikirjassa ei ole mitään tähdellistä mitä yhdellä koepelillä ei itse saisi selville. Grafiikka valitettavasti on TD I:n luokkaa, kuten ääniefektitkin. Alkumusiikki on sentään aluksi ihan mukiinmenevä, mutta pidemmän päälle raivostuttava. Kuitenkin: jos pidit TD I:stä, pidät tästäkin, ja todennäköisesti vieläkin enemmän.
1989 SyksyTest Drive can still be found on the games shelf of every well-stocked computer shop. The game is simple and technically unsophisticated, so what is its appeal? I don't know, but apparently Distinctive Software does, since the lads have now managed to come up with a sequel to Test Drive. I'll even venture to predict greater success for it than for its predecessor.
Everyone is interested in the things they can't have. The programmers kept this in mind, and that is why in TD II the player gets to choose between two road-devourers capable of over 300 kilometres an hour, the Porsche 959 and the Ferrari F40.
After choosing the car you choose the type of race. When driving against the clock you simply try to get from the start to the finish in as little time as possible, but more fun (and more points, if you're aiming for the high score table) comes from racing a computer-driven car. In this case you also have to choose a car for the computer from the two available. The ultimate goal of the game is to make it to the end of the road alive.
The last choice before jumping behind the wheel is setting the difficulty level. On the first four levels the computer handles the gear changes, so the player's job is to work the accelerator and the brake and keep the car on the road. On the remaining levels you have to fiddle with the gears yourself. The closer the difficulty level gets to a real professional, the faster the computer-driven car goes. Other things governed by the difficulty level are the speed of the police, the amount of oncoming traffic, the scoring and the realism. On the easiest levels you can take even tight bends almost flat out, and the tyres don't even squeal. But pick a harder level, and you have to start paying attention to the road signs.
There are also police on the roads. The player's car comes with a radar detector as standard, which starts chirping when there is a radar nearby. There are two ways to deal with the police (at least in this game, not necessarily in real life): you can slow down to the speed the limit dictates, or put your foot to the floor and leave the coppers behind. The latter option is considerably harder, but you do save on fines and rake in the points if you pull it off. Failure leads to fines or to the car's engine moving a couple of metres backwards (into the driver's lap, in fact).
The most notable improvement in TD II compared with the firstborn is the changing and varied scenery and road network. The cars' different handling characteristics also stand out much more clearly. On top of that, separately sold data disks contain more cars and new roads. Currently available is Supercars, which contains the updated cars from Test Drive I. At first glance the cars look exactly the same as in I, but on closer inspection there are differences in handling, power and top speeds. The other data floppy on sale is California Challenge, which contains seven stretches of road from California. Using the data disks is, to put it mildly, agonising with one disk drive, awkward with two and sheer joy with three disk drives. The program farsightedly includes the option of making a game disk from the data disks, after which the infuriating disk-juggling is no longer needed (very much).
The muddled manual is not much help, even less so for those who don't know the language. Luckily the manual contains nothing essential that you couldn't find out for yourself with one trial game. The graphics are unfortunately in TD I's class, as are the sound effects. The title music is at least quite passable at first, but infuriating in the long run. Still: if you liked TD I, you'll like this one too, and probably even more.
