Archipelagos
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyArchipelagos
1989 SyksyJos jotakuta kiinnostaa, mitä tapahtuu kun Sentinel ja Virus menevät naimisiin, niin nyt sekin selviää. He saavat potran pojan (tai tytön), joka vahvan peligeneettisen perimänsä lisäksi osoittaa paljon omaakin ideapohjaa.
Archipelagon jokaisella 10 000 saarella on obeliski, joka täytyy tuhota. Obeliskin voi tuhota tuhoamalla saaren kivet, jotka saa tuhottua vain, jos ne ovat maayhteydessä obeliskiin. Ja näinhän ei suinkaan yleensä ole. Maan rakentaminen (ja disinfektointi) vaatii energiaa, jota saa paitsi absorboimalla kiviä myös energiaitiöitä.
Kaikki tämä olisi helppoa ja leppoisaa, jolleivat erilaiset puut levittelisi infektiota ja muutenkin hakeutuisi pelaajaa kohti tarkoituksenaan saastuttaa pelaaja. Hilpeät Necromancerit tuhoavat maata, kadotetut sielut tekevät pelaajasta kertakosketuksella samanlaisen, ja ukkosilman kera kuoriutuvat verimunat joko aiheuttavat massiivisen infektion tai hirvittävän maakadon.
Shakkilaudan näköisellä ruudulla liikkuminen on helppoa. Hiirellä osoitetaan ruutua, jonne halutaan päästä, ja nappulanpainalluksella sinne liu'utaan. Veteen, hiekkaan tai saastutettuun ruutuun ei voi mennä, mutta niiden yli kyllä voi liikua kuten eräskin myyttinen henkilö Gennesaretin järvellä.
Archipelagosin nopea Virus/Sentinel-grafiikka yhdistettynä reaaliaikaiseen pelaamiseen luo sen verran vaikuttavan pseudorealismin tunnun, että paniikki, jonka tunnet, on omaasi. Omituisten pelien harvassa sarjassa Archipelagos on ykkösluokkaa.
1989 SyksyIf anyone is curious what happens when Sentinel and Virus get married, well, now that too is revealed. They have a bouncing baby boy (or girl) who, on top of a strong game-genetic inheritance, shows plenty of ideas of its own.
On every one of Archipelago's 10,000 islands there is an obelisk that has to be destroyed. The obelisk can be destroyed by destroying the island's stones, which can only be destroyed if they are connected to the obelisk by land. And that, naturally, is usually not the case at all. Building land (and disinfecting it) takes energy, which you get by absorbing not only stones but also energy spores.
All this would be easy and relaxed if various trees weren't spreading infection around and, what's more, homing in on the player with the aim of contaminating the player. Jolly Necromancers destroy land, lost souls turn the player into one of their kind with a single touch, and the blood eggs that hatch when there's thunder in the air cause either a massive infection or a horrific land famine.
Moving about on the chessboard-like screen is easy. You point with the mouse at the square you want to get to, and at the press of a button you glide there. You can't enter water, sand or a contaminated square, but you can certainly move across them, like a certain mythical figure on the Lake of Gennesaret.
Archipelagos's fast Virus/Sentinel graphics combined with real-time play create such an impressive sense of pseudo-realism that the panic you feel is your own. In the thinly populated league of weird games, Archipelagos is first class.
