Typhoon of Steel
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTyphoon of Steel
1989 KevätVaatimattomattomuus kaunistaa. SSI:n uusinta strategiapeliä ei voi ainakaan vaatimattomaksi väittää, kaunis se on silti.
Typhoon of Steel nielee kaikkiaan neljä levynpuolta sisältäen taisteluja kaikilta toisen maailmansodan tantereilta, eli Euroopasta, Tyyneltä mereltä, Afrikasta ja Aasiasta. Kotelossa kehutaan sen sisältävän yli 220 erilaista asetta ja kaiken huipuksi on mahdollista kasata omia skenaarioita, jos entiset eivät anna "kylliksi haastetta".
Ensimmäisellä silmäyksellä TOS näyttää järkyttävältä rykelmältä yksittäisiä tankkeja, kk-ryhmiä, joukkueita, heittimiä ja muita miesten leluja, puhumattakaan varsin sekavalta näyttävästä näppäinvalikoimasta. TOSin vahva puoli onkin uuden pelaajan pään totaalinen sekoittaminen kaikilla ominaisuuksilla ja näppäimillä, joilla toimintaa hallitaan. Jopa Shiloh jää jälkeen monipuolisuudessa ja vaikeudessa. Sananlasku toteaa "vaikeudet on tehty voitettaviksi" ja näin on - kovasti yrittämällä TOSia oppii pelaamaan ja ymmärtämään kaiken tarkoituksen.
Pelin yleinen hallinta ja kokonaistilanteen pitäminen käsissä vaatii poikkeuksellisen paljon henkisiä voimavaroja, koska pelialue on yleensä suuri. Esimerkiksi Normandian maihinnousu -skenaariossa karttaruutu on valtava, suurempi kuin missään muussa pelaamassani strategiapelissä. Mittakaava heittää muutenkin pahan kerran, sillä yksiköt ovat vain muutamien miesten kokoisia ja niin heittimet, tankit kuin kk-ryhmätkin ovat kukin oma yksikkönsä.
Komentosuhteet TOSissa ovat melko monimutkaiset, mutta äärimmäisen realistiset. Kukin yksikkö on alistettu oman päämajansa (HQ) alaiseksi, joka on puolestaan toisen HQ:n alainen, joka on taas oman HQ:nsa alainen. Kukin yksikkö voi saada käskyt vain oman HQ:nsa kautta, ja jos se on menetetty seuraa pieni hässäkkä...
SSI on tainnut haukkaista liian suuren palan Typhoon of Steelissä. Peli on äärimmäisen monipuolinen ja haastava, mutta samalla liian massiivinen pelattava. Pelialue on liian suuri käsiteltävä C-64:llä ja pelaaminen on h.i.d.a.s.t.a. Komentojen anto sentään sujuu nopeasti, kiitos hyvän järjestelmän, mutta niiden suorittamiseen kuluu liikaa aikaa. Mutta jos katsot olevasi tosi raskaan luokan strategisti, tässä paketissa ainakin riittää purtavaa.
1989 KevätModesty is a thing of beauty. SSI's latest strategy game certainly can't be called modest, but a thing of beauty it is all the same.
Typhoon of Steel gobbles up no fewer than four disk sides, containing battles from every battlefield of the Second World War, namely Europe, the Pacific, Africa and Asia. The box boasts that it contains over 220 different weapons, and to top it all you can put together your own scenarios if the existing ones don't offer "enough of a challenge".
At first glance TOS looks like a horrifying jumble of individual tanks, MG teams, platoons, mortars and other boys' toys, not to mention a rather confusing-looking selection of keys. Indeed, TOS's strong suit is totally scrambling a new player's head with all the features and keys used to control the action. Even Shiloh falls behind it in versatility and difficulty. The proverb says "difficulties are there to be overcome", and so it is - by trying hard you learn to play TOS and to understand what it's all for.
Running the game in general and keeping the overall situation in hand demand an exceptional amount of mental resources, since the play area is usually large. In the Normandy landings scenario, for instance, the map area is huge, bigger than in any other strategy game I have played. The scale is badly out of kilter in other ways too, as units are only a few men strong, and mortars, tanks and MG teams alike are each a unit of their own.
The chain of command in TOS is fairly complicated but extremely realistic. Each unit is subordinated to its own headquarters (HQ), which in turn is subordinate to another HQ, which in turn is subordinate to its own HQ. Each unit can only receive orders through its own HQ, and if that has been lost, a bit of a kerfuffle follows...
SSI seems to have bitten off more than it can chew with Typhoon of Steel. The game is extremely versatile and challenging, but at the same time too massive to play. The play area is too big to handle on the C-64, and playing is s.l.o.w. At least issuing orders goes quickly, thanks to a good system, but carrying them out takes too much time. But if you reckon you're a truly heavyweight strategist, this package at least has plenty to chew on.
