Pandora
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPandora
1989 KevätAvaruuslaiva Pandora rakennettiin 1990-luvulla. Sen miehistö koostui ihmisistä ja droideista. Sen tarkoitus oli pitää miehistö elossa monivuotisen tutkimuksen ajan. Alusta kontrolloi seitsemännen sukupolven tietokone Pandora, jonka mukaan alus oli saanut nimensä. Pandoran rakentajien tarkoituksena oli tehdä sellainen tietokone, jonka veroista ei olisi eikä tulisi. Jokin meni kuitenkin vikaan ja avaruuslaiva purjehti yhä kauemmaksi, eikä mitään viestejä enää kantautunut maan pinnalle.
Nyt 2100-luvulla tiedemiehet ovat taas tavoittaneet Pandoran tutkiinsa. Yhä varmemmin näyttää siltä, että Pandora ei ole enää menossa kauemmaksi maasta, vaan on tulossa kiihtyvällä vauhdilla maata kohti. Hätääntyneet suurvaltajohtajat lähettävät sukkulan Pandoraa vastaan ottamaan selvää onko siitä vaaraa maapallolle.
Pelaajan tehtävänä on maapallon edustajana telakoitua Pandoralle ja tutkia tilannetta. Jos jotain hälyttävää on tekeillä, pelaajan on saatava todisteita vihamielisen elämänmuodon olemassaolosta.
Pelin alkaessa maan lähetti seisoo Pandoran telakoitumispisteessä. Vastaanottoupseeri kysyy henkilöpapereita ja kun niitä ei ole, lähetti pamauttaa upseerin hengiltä ja ottaa hänen paperinsa. Henkilöpapereita on useita erilaisia, ja niillä pääsee aluksen eri osiin.
Pandora on todella iso alus. Siellä on useita henkilöitä sekä robotteja ja droideja, joista osa on jo valmiiksi kuolleita. Pelaaja voi keskustella muiden kanssa, tapella voimiensa mukaan ja ottaa kuolleilta henkilöiltä niiden kantamat tavarat. Tavaroita eli todisteita voi viedä yksi kerrallaan sukkulaan. Muiden kanssa voi myös vaihtaa tavaroita, siksi kaikkien kanssa ei kannata ryhtyä tappelemaan. Tappelun voi käydä paljain nyrkein tai jollakin käsiaseella. Pandorasta löytyy myös tuliaseita, joilla voi tappaa lähes kenet tahansa.
Sukkulaan johtavan oven edessä on voimakenttä. Se aukeaa, kun on kerätty tarpeeksi tavaroita, eli peli on ratkaistu. Pelaajalla ei ole mitään keinoa selvittää kuinka pitkällä hän on. Pelin ratkaisu on kokonaan pelaajan älykkydestä kiinni, hänen täytyy näet itse päättää mitkä tavarat kelpaavat todisteiksi.
Sykäyksittäin scrollaava pelialue on kuvattu viistosti ylhäältäpäin. Grafiikka on ainakin Amiga-versiossa todella selkeää. Kaikki esineet näyttävät siltä mitä ovat.
Pandoran ohjelmointia voisi moittia sen verran, että henkilöiden paikanmääritys voisi olla tarkempi. On todella ärsyttävää menettää henkensä voimakenttään, joka on metrin päässä. Muuten ohjelmakoodi on moitteetonta.
Alkumusiikki on on tunnelmaan virittävä ja huolella tehty. Alkuruudun taustalla oleva tähtikenttä on todella upea. Äänefektit puolestaan ovat varsin tavanomaiset.
Pandora on vaikea peli. Pelialueesta kannattaa tehdä kartta. En suosittele sitä pienemmille tikunvääntäjille. Myös englanninkielen hallitseminen on melko tärkeää keskusteluiden ymmärtämiseksi. Mutta kerran kun Pandoraan pääsee sisälle, se pitää otteessaan tiukasti, kunnes arvoitus on ratkaistu.
1989 KevätThe spaceship Pandora was built in the 1990s. Its crew consisted of humans and droids. Its purpose was to keep the crew alive for the duration of a research mission lasting many years. The ship was controlled by a seventh-generation computer, Pandora, after which the ship had been named. Pandora's builders had set out to make a computer the like of which there was not and never would be. Something went wrong, however, and the spaceship sailed further and further away, and no more messages reached the surface of the Earth.
Now, in the 2100s, scientists have picked up Pandora on their radars again. It looks more and more certain that Pandora is no longer heading away from Earth but is coming towards it at accelerating speed. The panicked superpower leaders send a shuttle out to meet Pandora and find out whether it poses a danger to the planet.
The player's task, as Earth's representative, is to dock with Pandora and investigate the situation. If something alarming is afoot, the player must obtain evidence of the existence of a hostile life form.
As the game begins, Earth's envoy is standing at Pandora's docking point. The reception officer asks for identity papers, and since there aren't any, the envoy blasts the officer dead and takes their papers. There are several different kinds of identity papers, and they get you into different parts of the ship.
Pandora is a really big ship. There are a number of people on board as well as robots and droids, some of whom are already dead to begin with. The player can talk with the others, fight as far as their strength allows, and take whatever the dead were carrying. The items, that is the evidence, can be taken to the shuttle one at a time. You can also trade items with the others, which is why it doesn't pay to start a fight with everyone. Fights can be fought with bare fists or with some hand weapon. Pandora also has firearms, with which you can kill almost anyone.
There's a force field in front of the door leading to the shuttle. It opens when enough items have been collected, in other words when the game has been solved. The player has no way of finding out how far along they are. Solving the game depends entirely on the player's intelligence, since, you see, they have to decide for themselves which items count as evidence.
The play area, which scrolls in jerks, is viewed obliquely from above. The graphics, in the Amiga version at least, are really clear. All the objects look like what they are.
The one criticism you could make of Pandora's programming is that the characters' position detection could be more accurate. It's really annoying to lose your life to a force field that's a metre away. Otherwise the program code is flawless.
The title music sets the mood and has been made with care. The starfield in the background of the title screen is really gorgeous. The sound effects, on the other hand, are fairly ordinary.
Pandora is a difficult game. It's worth making a map of the play area. I don't recommend it to younger joystick-twiddlers. A command of English is also pretty important for understanding the conversations. But once you get inside Pandora, it keeps a tight grip on you until the riddle has been solved.
