Live and Let Die
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyLive and Let Die
1989 KevätJo kolmannen kerran kajoaa Domarkin käsi James Bondiin, ja uuden puutteessa on esiin kaivettu vanha "Elä anna toisten kuolla". Totuttuun tapaan pelin ja elokuvan yhteneväisyydet ovat lähinnä tulkinnanvaraisia.
Jonkinlainen yhtymäkohta elokuvaan on pikaveneellä ajelu. Tarkoitus on yksi kerrallaan tuhota "Mr. Big" Kanangan peiteoperaatiot ympäri maailman. Bondin venho on varustettu rajattomalla määrällä pikkuohjuksia ja kolmella miestenohjuksella.
Kun peliä on jonkin aikaa pelannut hiipii mieleen vahva tunne Deja Vu'sta. Ja toden totta, Live and Let Die on Buggy Boy, jossa rantakirppu on korvattu veneellä ja lisätty soppaan Roadblasteria. Pikaveneellä voi hyppiä yli tukkien, on tunneleita ja kurveissa on ramppi, jota pitkin veneen voi liu'uttaa esteiden ohi. Eroina on lähinnä aikarajan puute ja reittikartan puuttuminen.
Polttoaine vähenee tasaista tahtia, kuoleman ottaessa tankista kunnon hörpyn, ja peli loppuu siinä missä polttoainekin. Onneksi sitä saa kerättyä matkan varrelta. Samalaisen huonepalvelun helikopteri tiputtaa silloin tällöin uusia ohjuksia ja muita aseita. Pelissä on kolme harjoitustehtävää ja ensimmäinen aito tehtävä New Orleansissa. Oudosti kyllä pelasin sitä kauan, kauan ilman että taso loppui. Lieneekö tarkoituskaan?
Ihan hyvä kolmiulotteinen grafiikka liikkuu notkeasti, 16-bittisissä jopa liiankin notkeasti. Kun olin jonkin aikaa pelaillut, huomasin jotain kohtalaisen yllättävää: Live and Let Die ei ole mikään heikko peli, varsinkaan 16-bittinen versio. Bondin kanssa ei luonnollisesti ole muuta yhteistä kun nimi. Samapa tuo.
1989 KevätFor the third time already, Domark's hand lays hold of James Bond, and for want of a new one the old "Elä anna toisten kuolla" has been dug out. As usual, the similarities between game and film are largely a matter of interpretation.
One point of contact of sorts with the film is cruising about in a speedboat. The aim is to destroy "Mr. Big" Kananga's covert operations around the world, one at a time. Bond's tub is equipped with an unlimited supply of small missiles and three man-sized missiles.
Once you've played the game for a while, a strong feeling of Deja Vu creeps into your mind. And sure enough, Live and Let Die is Buggy Boy with the beach buggy swapped for a boat and some Roadblaster thrown into the soup. With the speedboat you can jump over logs, there are tunnels, and on the bends there's a ramp along which you can slide the boat past obstacles. The main differences are the lack of a time limit and the absence of a route map.
Fuel goes down at a steady rate, with death taking a good swig out of the tank, and the game ends right where the fuel does. Luckily you can pick more up along the way. A helicopter offering the same sort of room service drops fresh missiles and other weapons now and then. The game has three training missions and a first real mission in New Orleans. Strangely enough, I played it for a long, long time without the level ending. Could that even be intended?
The quite decent three-dimensional graphics move smoothly, on the 16-bit machines even a little too smoothly. After I'd been playing for a while, I noticed something fairly surprising: Live and Let Die is by no means a weak game, especially not the 16-bit version. Naturally, it has nothing in common with Bond other than the name. Not that it matters.
