Crash Garrett
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCrash Garrett
1989 KevätCrash Garrett on erilainen seikkailupeli. Tapahtumat etenevät sarjakuvamaisesti ja graafiikalla on suurempi painoarvo kun tekstiä tulkitsevalla parserilla. Tarinan henkilögalleria esiintyy valokuvamaisina siivuina, jotka pläjähtävät taustan päälle puhekuplien kera. Onomatopoeettiset äänien kuvat kuten POW, BAM ja CRUNCH ovat kuin Yön Ritarin nimikkosarjasta repäistyjä. Peliä voi seurata pitkät tovit rattoisasti ilman että syntyy pakottavaa tarvetta osallistua aktiivisesti tapahtumain kulkuun.
Päähenkilö on yksimoottorisella pienkoneella keikkaa heittävä Stonewall Garrett, joka sotkeentuu syyttään natsien rodunjalostusprojektiin. Lentäjäsankarin lempinimi Crash kuvaa useammalla kuin yhdellä tavalla pelin kulkua ja Garrettin ynnä koneensa todennäköistä kohtaloa pelin tuoksinassa.
Tarinaan on ujutettu vaarattomia pikkutuhmuuksia mieltä virkistämään. Garrettilla on muun muassa vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen naismatkustajansa kanssa siitä, mitä joystickia olisi käytettävä koneen ohjaukseen. Entäpä sitten Fuel Ejection Button?
Grafiikka on osin upeata ja omaperäistä. Pelin alkumusiikki on toteutukseltaan eräs parhaita kuulemiani ja kuulostaa ihka oikealta marssi-sellaiselta. Miinuspuolelle kirjattakoon idioottimainen parseri ja Garrettin suulla molottava, puhevammainen syntikka, joka toimittaa promptin virkaa.
Peliä voi vilpittömästi suositella hiukka hitaille ja niille, jotka lukevat Aku Ankankin kahdeksaan kertaan ennen kuin siirtyvät tavaamaan tekstiä.
1989 KevätCrash Garrett is a different kind of adventure game. The events unfold comic-strip style, and the graphics carry more weight than the parser that interprets the text. The story's gallery of characters appears as photo-like slices that splat onto the background complete with speech bubbles. The onomatopoeic sound pictures such as POW, BAM and CRUNCH look as if they had been torn straight out of the Dark Knight's own comic series. You can happily follow the game for long stretches without any pressing need arising to take an active part in the course of events.
The main character is Stonewall Garrett, who flies odd jobs in a single-engine light aircraft and gets innocently tangled up in a Nazi race-breeding project. The flying hero's nickname, Crash, describes in more than one way both how the game goes and the likely fate awaiting Garrett, plane and all, in the thick of the game.
Harmless little bits of naughtiness have been slipped into the story to refresh the spirits. Among other things, Garrett has trouble reaching an understanding with the lady passenger about which joystick ought to be used to fly the plane. And then what about the Fuel Ejection Button?
The graphics are in places superb and original. In its execution, the game's opening music is one of the best I've heard, and it sounds just like an honest-to-goodness real march-type thing. On the minus side, let the record show the idiotic parser and the speech-impaired synth that mumbles through Garrett's mouth and does duty as the prompt.
The game can be sincerely recommended to the slightly slow, and to those who read even their Aku Ankka comics eight times over before moving on to spelling out the text.
