1943 - The Battle of Midway
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 Syksy1943 - The Battle of Midway
1989 KevätEnsin oli 1942, sitten tuli 1943-One Year After ja nyt tuleekin vaihteeksi taas 1943, eikä voi kun kysyä että miksi?
Jälleen kohoaa P-38 hohtaville siivilleen ja tuhoaa Japanin ilmavoimat useampaankin kertaan matkatessaan kohti taistelulaiva Yamotoa. Kuusi salaista asetta voi poimia matkalla mukaan, mukana legendaarinen "POW". Edelleen voi tiukoista tilanteista paeta tekemällä tiukka silmukka. Tason loppu-hirviötä vastaa luonnollisesti joko sotalaiva tai isommanpuoleinen lentokone, jotka kummatkin ovat joka tapauksessa suojattu laivasaattueella.
Erona 1942:een ei P-48 leviä tulipalloksi heti yhdestä osumasta, vaan vasta kun voimamittari valahtaa nollaan. Yhtäaikainen kahden hengen peli on myös kuusnelosessa mahdollista, mutta jostain syystä ei ST:ssä.
Kuusnelosen grafiikka ei ole mitenkään erikoista vaikka lentokoneet sellaisiksi tunnistaakin. Törmäystarkistus vähän lipsuu, sillä spritet eivät tunnu tajuavan koska pitää kuolla. Erikoisen häiritsevältä näyttää tapa, jolla isommat lentokoneet on liimattu merenpintaan. ST-versio on Proben käsialaa ja tosi pettymys. Firebirdin taidokkaan Flying Sharkin jälkeen 1943:n hyytysen kokoiset lentokoneet näyttävät surkeilta, ja simppeli grafiikka puuttuvine kaksinpelimahdollisuuksineen ei innosta pelaamaan.
Sinänsä 1943 on ihan sujuva, mutta turhan helppo (jopa minulle) ammuskelupeli, jota tuskin kannattaa liittää kenenkään kokoelmiin.
1989 KevätFirst there was 1942, then came 1943-One Year After, and now, for a change, here comes 1943 again, and you can't help but ask: why?
Once again the P-38 rises on its gleaming wings and wipes out the Japanese air force several times over as it makes its way towards the battleship Yamoto. Six secret weapons can be picked up along the way, the legendary "POW" among them. You can still escape from tight spots by pulling a tight loop. The end-of-level monster is naturally played by either a warship or a largish aircraft, both of which are in any case protected by a naval escort.
Unlike in 1942, the P-48 doesn't go up in a fireball from a single hit, only once its energy meter sinks to zero. Simultaneous two-player play is also possible on the C-64, but for some reason not on the ST.
The C-64 graphics are nothing special, even if you can tell that the planes are planes. The collision detection slips a bit, as the sprites don't seem to grasp when they're supposed to die. Particularly jarring is the way the bigger aircraft have been glued to the surface of the sea. The ST version is Probe's handiwork and a real letdown. After Firebird's accomplished Flying Shark, 1943's mosquito-sized planes look pathetic, and the simple graphics, minus the two-player option, hardly inspire you to play.
As such, 1943 is a perfectly smooth but needlessly easy (even for me) shoot-'em-up that is hardly worth adding to anyone's collection.
