Roadwar Europa
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRoadwar Europa
1988Njamcrunch! Juuri kun elämä alkoi vaikuttaa liiankin leppoisalta Amerikan mantereen rauhoittamisen jälkeen, ovat terroristit Wunatolah Toumeinin (kumma juttu, aivan kuin olisin kuullut nimen jossakin) johdolla pistämässä elämää Euroopassa sanan mukaisesti risaiseksi. Parikymmentä vuotta sitten käydyn biologisen sodan jäljet ovat Euroopassa vieläkin nähtävissä siinä missä terroristien räjäyttämän ydinpommin (mallia erittäin likainen eli aiheuttaa mahtavan radioaktiivisen laskeuman) tekemä monttukin. Ja lisää monttuja tulee, ellei Roadwar 2000:ssa jo Amerikan pelastanut sankari (äänetään 'sinä') saa asioita järjestykseen ja löydä kätkettyjä pommeja ja terroristien päämajaa ajoissa. Kaikki Mad Maxia, järjetöntä veren roiskimista ja erityisesti Roadwar 2000:ta rakastavat voivat alkaa kiljua riemusta, sillä tällä kertaa pelaajat saavat mellastaa vaikkapa Helsingissä käytyään ensin putsaamassa Eremitaasin Leningradissa. Roadwar 2000:ssa kokoamansa jengin voi myös ottaa mukaan, ja paras onkin, sillä vaikka pelaaja saa heti alkuun mukaansa melkoisen kurkunleikkaajajoukon, Euroopan teillä partioivat terroristien kuolemanpartiot ovat siinä määrin kovia vastuksia, että niitä vastaan ei tahdo pelkällä Corvetella oikein pärjätä.
Matkalla voi yrittää etsiä tai kaapata uusia ajoneuvoja sitä mukaa kun vanhoista maali rapisee, värvätä uusia joukkoja, ammuskella mutantteja ja kannibaaleja eli pitää kerrankin kunnolla hauskaa. Lisäksi voi etsiä erilaisia tarvikkeita, käydä Paavin puheilla, viritellä ajoneuvojaan, saada viestejä terroristeja vastaan taistelevalta terroristijärjestöltä (hmmmmm) sekä tietysti kaapata haltuunsa uusia kaupunkeja (eläköön Botanistanian Harvaintasavalta) jne.
Joku voi kysyä, mitä järkeä tällaisessa pelissä oikein on. Ainakin se saa kaikki kasvatustieteilijät tunkemaan päänsä lähimpään puskaan. Pelin ideanahan on kukistaa terrorivalta olemalla vielä terroristejakin pahempi ja viedä siinä sivussa lävitse melkoisen epäilyttävä väestönsupistusohjelma eli ampua puolet sodasta, taudeista ja Marvel-sarjiksista hengissä selvinneistä eurooppalaisista.
Järkeä eli ei, mutta mahdottoman hauska Roadwar Europea vain on pelata. Erityisesti Amigan ja ST:n versiot ovat nopeudessaan nautittavia siinä missä kahdeksanbittisten omistajilla saa pinnahermo kyytiä toiminnan tahmaantuessa erityisesti taistelukohtauksissa pahemman kerran. Toisaalta pelin juoni on hyvän roolipelin tapaan sitäkin mukaansatemaavampi. Ostakaa, ennen kuin tämäkin hupi kielletään.
PS. 'Njamcrunch!' on se ääni, joka kuuluu, kun sataa (mailia tunnissa) kulkemaan viritetty panssaroitu puskutraktori törmää nokikkain sivuvaunullisen moottoripyörän kanssa.
1988Njamcrunch! Just when life was starting to seem all too easygoing after the pacification of the American continent, terrorists led by Wunatolah Toumein (funny thing, it's as if I'd heard that name somewhere) are literally tearing life in Europe to shreds. The scars of a biological war fought some twenty years ago are still visible in Europe, as is the crater left by a nuclear bomb the terrorists set off (model: extremely dirty, i.e. it produces a magnificent radioactive fallout). And more craters are on the way unless the hero who already saved America in Roadwar 2000 (pronounced 'you') puts things in order and finds the hidden bombs and the terrorists' headquarters in time. Everyone who loves Mad Max, mindless blood-splattering and above all Roadwar 2000 can start squealing with delight, because this time players get to run riot in, say, Helsinki after first dropping in to clean out the Hermitage in Leningrad. You can also bring along the gang you put together in Roadwar 2000, and you'd better, because although the player gets quite a band of cutthroats right from the start, the terrorist death squads patrolling Europe's roads are such tough opponents that you can't really hold your own against them with just a Corvette.
Along the way you can try to find or hijack new vehicles as the paint flakes off the old ones, recruit new troops, shoot up mutants and cannibals, in other words have some real fun for once. You can also search for all sorts of supplies, have an audience with the Pope, tune up your vehicles, get messages from a terrorist organisation fighting against the terrorists (hmmmmm) and of course seize new cities (long live the Oligarchic Republic of Botanistania) etc.
Someone may ask what the point of a game like this really is. At the very least it makes every educationalist stick their head in the nearest bush. The idea of the game, after all, is to overthrow a reign of terror by being even worse than the terrorists, and along the way to carry out a rather dubious population reduction programme, i.e. to shoot half of the Europeans who survived the war, the plagues and Marvel comics.
Point or no point, Roadwar Europea is just insanely fun to play. The Amiga and ST versions in particular are a pleasure thanks to their speed, whereas owners of the 8-bits will find their last nerve taking a beating as the action gets badly sticky, especially in the combat scenes. On the other hand, like a good role-playing game, the plot is all the more gripping. Buy it before this fun gets banned too.
PS. 'Njamcrunch!' is the sound you hear when an armoured bulldozer tuned to do a hundred (miles an hour) collides head-on with a motorcycle and sidecar.
