Madballs
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMadballs
1988Ei näytä hyvältä. Madballsin mukana tuli lappunen, jossa todettiin, että "Madballs on tarkoitettu nuorille pelaajille, joka arvostelijoiden on syytä pitää mielessään."
Siispä ostin kioskilta pussin namuja ja yritin lahjoa 10-vuotiaita lapsukaisia tukiarvostelijoiksi. Naperot katsoivat minua oudosti ja alkoivat huutaa poliisia, joten söin namut itse ja emuloin kadotettua lapsuuttani.
Madballsin pohjana ovat pallot, jotka on muotoiltu groteskeiksi hirviönpäiksi. Pelissä tarkoitus on kohota koko Madballs-populan johtajaksi. Tämä tavoite saavutetaan keräämällä yli 50 prosentin äänienemmistö tai sitten valitsijamiesvaaleilla. Ei kun, taisikin olla sittenkin tönimällä vastustajat reunan yli syvyyteen, jolloin ne liittyvät tukijoukkoihin. Uudet rekryytit toimivat myös lisäelämänä.
Peli on kuvattu ylhäältäpäin pallojen pomppiessa tasoilla Bounder-tyyliin. Kentistä voi löytää "ruokaa" tai maastokohteita, kuten trampoliineja etc. joita voi käyttää hyödykseen kuilujen ja semmoisten yli pomppimiseen. Grafiikka on varsin noloa, sillä "pallot" voisivat olla aivan mitä tahansa. Äänet ovat yksitoikkoisia ja peli on vähintäänkin sekava. Muut Madballit voivat vapaasti pomppia tyhjyyden päällä, kun taas pelaajan Madball on käytännöllisesti katsoen mennnyttä, jos se poukkoilee reunojen lähellä. Lisäksi äänestyskelpoisia palloja on vaikea erottaa ns.byrokraatti-palloista, joista saa vain pisteitä, ei kannattajia.
Pelaaminen on yhtä mielenkiintoista kuin TV:n tuijottaminen sen jälkeen kun lähetys on loppu. Madballs on epäonnistunut peli, joka tuskin jaksaa kiinnostaa edes hevosenpään kokoista natiaista.
1988Doesn't look good. Madballs came with a little slip of paper stating that "Madballs is intended for young players, which reviewers would do well to bear in mind."
So I bought a bag of sweets from the kiosk and tried to bribe some 10-year-old tots into becoming assistant reviewers. The little nippers gave me a funny look and started shouting for the police, so I ate the sweets myself and emulated my lost childhood.
Madballs is based on balls moulded into grotesque monster heads. The aim of the game is to rise to become leader of the whole Madballs crowd. This goal is achieved by gathering a majority of over 50 per cent of the vote, or else through an electoral college. No wait, it was actually by shoving your opponents over the edge into the abyss, whereupon they join your supporters. The new recruits also serve as extra lives.
The game is viewed from above, with the balls bouncing about on platforms Bounder-style. In the levels you can find "food" or terrain features, such as trampolines etc., which you can make use of to bounce over chasms and suchlike. The graphics are pretty embarrassing, since the "balls" could be absolutely anything. The sound is monotonous and the game is confusing, to say the least. The other Madballs can bounce freely over thin air, whereas the player's Madball is as good as gone if it bounces about anywhere near the edges. What's more, the balls eligible to vote are hard to tell apart from the so-called bureaucrat balls, which only give you points, not supporters.
Playing it is about as interesting as staring at the TV after closedown. Madballs is a failed game that will hardly hold the interest of even a nipper no bigger than a horse's head.
