Demon Stalkers
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDemon Stalkers
1988Kuvittelin jo Gauntlet-kloonien ajan olevan ohi, mutta Electronic Artsin viritelmä potkaisee tuotakin mielipidettä sinne, missä se eniten koskee. Mikä pahinta, Demon Stalkers ei esitä mitään uutta tai mullistavaa, eikä ole edes laadultaan muita vastaavia parempi.
Pakollisen kaksinpelin lisäksi kaikki muu oleellinen on kopioitu suoraan Gauntletista. Jotain uutta on sentään yritetty, pelaajat voivat kerätä pieniä pergamenttikääröjä, jotka sisältävät nokkelia elämänviisauksia ja parhaassa tapauksessa pelaamista helpottavia vinkkejä. Vinkkien tuomasta avusta voidaankin sitten olla montaa mieltä.
Pelattavuus on sentään saatu hiottua kuntoon, mutta sen jälkeen ohjelmoijat ovat ilmeisesti iskeneet hanskat naulaan ja lähteneet kaljalle. Grafiikka tuntuu jotenkin keskeneräiseltä ja osittain näyttää siltä että joitakin spriteja on käännetty Radar Rat Racesta. Äänipuolelle on pikapikaa isketty keskinkertaiset pamaukset ja tömähdykset, onpa välillä innostuttu ja pistetty oikein pieni melodianlurituskin, huh huh!
Loppujen lopuksi DS on Electronic Artsilta hämmentävän ala-arvoinen peli. Verrattaessa DS:ia muihin vastaaviin yritelmiin, sijoittuu se sinne puolivälin paikkeille. Keskinkertaisuuden ylistyslaulu oikeastaan.
1988I had already imagined the age of Gauntlet clones was over, but Electronic Arts' contraption kicks that opinion, too, right where it hurts the most. Worst of all, Demon Stalkers offers nothing new or revolutionary, and isn't even better in quality than the others like it.
Apart from the obligatory two-player mode, everything else that matters has been copied straight from Gauntlet. Something new has at least been attempted: the players can collect little parchment scrolls that contain witty pearls of wisdom about life and, at best, tips that make playing easier. How much help the tips actually bring is, then, a matter of opinion.
The playability has at least been polished into shape, but after that the programmers evidently hung up their gloves and went off for a beer. The graphics feel somehow unfinished, and in places it looks as if some of the sprites have been nicked from Radar Rat Race. On the sound side, some mediocre bangs and thuds have been slapped on in a hurry, and here and there they've even got carried away and thrown in a proper little tootle of a tune, whew!
When all's said and done, DS is a bafflingly substandard game from Electronic Arts. Compared with other similar efforts, DS lands somewhere around the middle. A hymn of praise to mediocrity, really.
