BMX Kidz
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyBMX Kidz
1988BMX Kidzin huippuhienon latauskuvan pateettisen tuijottamisen jälkeen korviini kantautui sulosointuja a'la Rob Hubbard. Mies on pannut Skate or Diesta vieläkin paremmaksi ja digitoinut puhtaan bassosoundin sekä GO-äänteen. Go G-Go Go G-G-Go! Highscore-musiikista en sano mitään, sillä sen on tehnyt - minä itse.
Kun tikkua vääntää vasemmalle, pääsee eteenpäin. Tulitusnappulasta pyörä nostaa nokkaa. Kun nappia painaa hyppyrin kohdalla, mies pomppaa hermeettiseen hyppyyn. Ensimmäisessä radassa ei tarvitse pelleillä ollenkaan, mutta vaikeus lisääntyy taitojen karttuessa: toisessa radassa täytyy osata tehdä yksi onnistunut hyppy ja yksi wheelie (mitähän lienee suomeksi?). Kolmas vaatii kaksi hyppyä ja niin edelleen.
Tietokoneen ohjaamat kilpailijat ovat ärsyttävän taitavia, vastusta siis piisaa. Matkan varrelta voi kerätä energiaa ja iskunkestävyyttä. Aina kun törmää johonkin, iskunkestävyys vähenee. Energia puolestaan vähenee automaattisesti ja niinhän se on, että väsyneenä ei jaksa polkea. Kun iskunkestävyys on nollassa, ohjelma ilmoittaa katuenglannilla kisan päättymisestä. Slangi tulee BMX Kidzissä paljon esille. Not enuf trix, rad.
BMX Kidz antaa erittäin rauhattoman olon. Varoitan pelaamasta tätä peliä enemmän kuin 10 tuntia putkeen - itse sain niin sanotun kiemurtamiskohtauksen.
Kaiken kaikkiaan pelattavuus on erittäin hyvä. Wotta fun!
1988After a spell of melodramatic staring at BMX Kidz's ultra-fancy loading screen, sweet strains à la Rob Hubbard drifted to my ears. The man has gone one better than even Skate or Die and digitised a clean bass sound plus a GO sound. Go G-Go Go G-G-Go! About the high-score music I'll say nothing, because it was made by - yours truly.
Push the stick left and you move forward. The fire button makes the bike lift its nose. Press the button at a ramp and the guy bounces into a hermetic jump. On the first track you don't need to fool around at all, but the difficulty rises as your skills grow: on the second track you have to manage one successful jump and one wheelie (what might that be in Finnish, I wonder?). The third requires two jumps, and so on.
The computer-controlled competitors are annoyingly skilful, so there's plenty of opposition. Along the way you can collect energy and impact resistance. Every time you crash into something, your impact resistance goes down. Energy, for its part, drains automatically, and that's just how it is: when you're tired you haven't got the strength to pedal. When impact resistance hits zero, the program announces the end of the race in street English. Slang crops up a lot in BMX Kidz. Not enuf trix, rad.
BMX Kidz leaves you feeling extremely restless. I warn against playing this game for more than 10 hours straight - I myself came down with a so-called fit of the squirms.
All in all, the playability is very good. Wotta fun!
