Ultima II: Revenge of the Enchantress
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyUltima II: Revenge of the Enchantress
1987Jossain Ajan sokkeloissa piileksii Minax. Urhean seikkailijan täytyy oppia käyttämään aika-ovia, ratkaista tukku arvoituksia ja jopa vierailla avaruudessa puhumattakaan tuhansien hirviöiden tappamisesta ennen kuin vierailu velhon linnassa takaa Minaxin aikakauden lopun.
Tämä on peli, josta Ultima-saaga sai alkunsa, sillä päinvastoin kuin Ultima I, joka ilmestyi aikoinaan vain Apple-koneille, U2 oli saatavissa lähes joka jenkkikoneelle. Ja ansaitusti kakkonen kohosi kulttipeliksi.
Toteutus on muista Ultimoista tuttu. Käskyt annetaan näppäimistöltä (ST:ssä hiirellä) lähes jokaisen näppäimen vastatessa jotain komentoa ja kolkohko grafiikkakuvio liikkuu kartalla edustaen tällä kertaa yhtä miestä. Luolat ja tornit on kuvattu kolmiulotteisesti.
Vaikka ajan hammas on nakerrellut kakkososaa on se edelleenkin nautittava peli. Suurin puute on valtava luolien määrä. Koska niitä ei voi kartoittaa yhtä näppärästi kuin III:ssa ja IV:ssa muodostuu niiden komppaamisesta tylsistyttävä kokemus. Onneksi niihin ei ole pakko tunkeutua.
Olemassaolon taistelu on kovaa. Kaikki maksaa ja raha on tiukassa. Valitettavasti taistelu on lähes ainoa keino hankkia rahaa, joten sitä täytyy harrastaa paljon ja se alkaa pikku hiljaa tympiä.
Taikasysteemi on pikkuisen simppeli. Taiat ovat varsinaisia perustaikoja ja sitä paitsi pelaajalla, jolla on niin paljon rahaa, että sitä voi sijoittaa kalliiden taistelutaikojen ostoon, on siinä vaiheessa sellainen sankari ettei hänen niitä juuri tarvitse käyttää.
Ultima II:ssa on kuitenkin tallella se Ultima-lumous, joihin tetralogian suvereeni asema pelinmaailman huipulla perustuu. Siksi, puutteistaankin huolimatta, on Ultima II edelleenkin hyvin suositeltava kokemus. Hello Minax, heres' lookin' at you!
1987Somewhere in the labyrinths of Time lurks Minax. The brave adventurer must learn to use the time doors, solve a whole bunch of riddles and even pay a visit to outer space, not to mention killing thousands of monsters, before a visit to the sorceress's castle guarantees the end of Minax's era.
This is the game where the Ultima saga got its start, because unlike Ultima I, which in its day came out only for Apple machines, U2 was available for almost every Yankee computer. And deservedly, number two rose to become a cult game.
The execution is familiar from the other Ultimas. Commands are given from the keyboard (with the mouse on the ST), with nearly every key standing for some command, and a rather drab little graphic moves around the map, this time representing a single man. Dungeons and towers are shown in 3D.
Although time has had a good gnaw at part two, it's still an enjoyable game. The biggest flaw is the huge number of dungeons. Since you can't map them as handily as in III and IV, trudging through them turns into a tedious experience. Luckily you don't have to go into them.
The struggle for existence is tough. Everything costs money and money is tight. Unfortunately fighting is just about the only way to get money, so you have to do a lot of it, and little by little it starts to get on your nerves.
The magic system is a tad simple. The spells are real bread-and-butter basics, and besides, a player with so much money that they can afford to invest it in expensive combat spells has, by that stage, such a hero that the spells hardly need using anyway.
Ultima II has nevertheless kept that Ultima magic on which the tetralogy's sovereign position at the top of the gaming world rests. That's why, despite its shortcomings, Ultima II is still a highly recommended experience. Hello Minax, here's lookin' at you!
