Tag Team Wrestling plus Karate Champ
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTag Team Wrestling plus Karate Champ
1987Sarjassamme kaveria näköön ja silleen. Paketti sisältää sekä amerikkalaista otakiinni-mistä-saat-painia että kotikoneversion tunnetusta kolikkopelikaratesta.
Painiosuus olisi muuten täysin avuton, ellei siitä olisi tehty paripainia. Näin taktiikalla on edes jotakin merkitystä tapahtumien kehittymisessä. Mahdollisuus kaverin ulos kehästä paiskaamiseen on myös kiva samoin kuin toisen pelaajan kentälle ryntääminen tiukassa tilanteessa. Kulmapehmusteiden syömisen kun vielä saisi.
Valitettavasti vain vastustajat pysyvät samoina vaikka taso kovenee. Ei niin rumia naamoja jaksa pitkään katsella. Joku on vielä erehtynyt sotkemaan sekaan joitakin sääntöjä; mitä ne ovat kysyn minä. Ei taivaskanavien Wrestlemaniassakaan lasketa sekunteja kentän ulkopuolella, kun vastustaja on sopivasti tajuton ja sen pään voi takoa kanveesin kulmaan...
Karate Champ antoi odottaa jotakin kolikkopeliesikuvansa pohjalta. Valitettavasti jo kolikkopelin ongelmana ollut ohjauksen kömpelyys on vain pahentunut C-64:lle kääntämisen yhteydessä. Hyväksi esimerkiksi käy se, että keskiverto Karade Kid ei aina ole selvillä siitä, onko kyseessä demo vai peli. Köniinsä saaneen monet tyylikkäät maahanlyyhistymistavat ovat sentään säilyneet. Kun lisätään suolaksi ohjeiden avuttomuus (puuttuminen) ja järkyttävät ääniähellykset sekä sokeriksi kaksinpelimahdollisuus niin saadaan lopputulokseksi tämä ristisiitos.
Suomen tietokonepelitarkastamo: k. alle 18 v.
1987In our series: a buddy in sight and all that. The package contains both American grab-hold-wherever-you-can wrestling and a home computer version of the well-known arcade karate game.
The wrestling half would be utterly hopeless if it hadn't been turned into tag-team wrestling. This way tactics at least have some bearing on how things unfold. Being able to hurl the other guy out of the ring is nice too, as is the second player storming into the ring when things get tight. Now if only you could eat the corner pads as well.
Unfortunately the opponents stay the same even as the going gets tougher. Nobody can stand looking at faces that ugly for long. On top of that, someone has made the mistake of mixing in some rules; what are those, I ask you. Not even the sky channels' Wrestlemania counts the seconds outside the ring when your opponent is conveniently unconscious and you can pound their head against the corner of the canvas...
Karate Champ promised something, going by its arcade original. Unfortunately the clumsy controls, already a problem in the arcade game, have only got worse in the conversion to the C-64. A good example is that your average Karade Kid can't always tell whether it's the demo or the game. At least the many stylish ways of slumping to the mat after a thrashing have survived. Add, for salt, the helplessness (absence) of the instructions and the appalling aural caresses, and, for sugar, the two-player option, and what you end up with is this crossbreed.
Finnish Computer Game Censorship Board: banned for under-18s.
