Starglider
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStarglider
1987Paha, paha, paha Hermann Grudd on joukkoineen vallannut rauhaarakastavan Novenian planeetan ja vain yksi henkilö voi museosta löydetyllä Airborne Ground Attack Vehichlellä ampua alas Hermann Gruddin komentoaluksen Starglider I:n ja palauttaa konsensuksen Noveniaan. Ihan kuin olisin kuullut saman ennenkin.
Starglider! Tätä peliä on odotettu! Ajatus Empire Strikes Backista ikiomassa koneessa ja vielä parannettuna painoksena tuntui suurelta juhlalta. Ja sitten tuli Se päivä...
Ensin alkuun olin pettynyt. AGAVin aerodynaamisissa ominaisuuksissa oli toivomisen varaa ja kuolema tuli nopeasti. Sitten luin mukana seuraavan James Folletin novellin ja opin mikä on homman nimi. Ilman ohjeita Starglideria onkin turha pelata, sillä vain niistä selviää minne telakoidutaan korjauksia varten, mistä energiaa oikein saa ja miten Starglider 1 tippuu monesta muusta asiasta puhumattakaan. Innostuin ja pelasin tuntitolkulla Starglideriä. Turha putkea on katkaista kun alkuun pääsee.
Naputtamisen varaa silti on. AGAV lentää jäykästi eikä Commodore-versiossa ole mahdollisuutta valita Star Wars -tyyppistä liukutähtäintä. Lisäksi Stargliderista puuttuu sitä kuuluisaa syvyyttä ja siinä on, kirous ja kuolema, high score -taulukko!
Ennakkoon Stargliderin grafiikkaa mainostettiin nopeaksi ja välkkymättämäksi ja sitä se totta vieköön on jopa Commodoressa. Kurjat pilkut, joiden tarkoitus on luoda illuusio liikkeestä ovat epäonnistuneet, mutta onneksi tämän korvaa muuten erinomainen vektorigrafiikka. Stargliderit ovat eritoten mainion näköisiä ja toinen suursuosikki on Walkerit, jotka harppovat pitkin planeetan pintaa kuin suoraan ESB:sta reväistynä. Ja tv-ohjatut ohjukset... Nam!
Pikkuriikkisillä parannuksilla Stargliderista olisi tullut tosi klassikko. Mutta tässäkin muodossa se pesee keskimäärin 95 % C-64:n muista peleistä ja on korkean hintansa väärtti. Aika näyttää minkä tason klassikko Starglider on.
1987Evil, evil, evil Hermann Grudd and his forces have conquered the peace-loving planet Novenia, and only one person, in an Airborne Ground Attack Vehicle found in a museum, can shoot down Hermann Grudd's command ship Starglider I and restore consensus to Novenia. Funny, it's as if I'd heard all this before.
Starglider! This is the game we've been waiting for! The thought of Empire Strikes Back on your very own machine, and in an improved edition at that, felt like a grand celebration. And then came That Day...
At first I was disappointed. The AGAV's aerodynamic properties left something to be desired, and death came quickly. Then I read the James Follett novella that comes with the game and learned what the name of the game is. There's no point playing Starglider without the instructions, since only they tell you where to dock for repairs, where on earth to get energy from and how to bring down Starglider 1, not to mention plenty of other things. I got hooked and played Starglider for hours on end. No sense breaking the streak once you get going.
There's still room for nitpicking, though. The AGAV flies stiffly, and the Commodore version has no option to pick a Star Wars-style sliding gunsight. What's more, Starglider lacks that famous depth, and it has, death and damnation, a high score table!
Starglider's graphics were advertised in advance as fast and flicker-free, and that, by golly, is what they are, even on the Commodore. The wretched dots meant to create the illusion of movement are a failure, but luckily the otherwise excellent vector graphics make up for it. The Stargliders in particular look splendid, and another big favourite is the Walkers, which stride across the planet's surface as if torn straight out of ESB. And the TV-guided missiles... Yum!
With teeny-tiny improvements Starglider would have become a true classic. But even in this form it trounces, on average, 95% of the other C-64 games and is worth its high price. Time will tell what calibre of classic Starglider is.
