Roadrunner
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRoadrunner
1987I'm a roadrunner, honey, ja Nakke-lehdestä tuttu. Ja minua takaa-ajava kelju kojootti tosiaan on Kelju Kojootti. Kolikkoautomaatista käännetyn Roadrunnerin juoni on yksinkertainen: maantiekiitäjä pakoilee takaa-ajavaa kojoottia ja täyttää kupuaan linnunsiemenillä, joita maantie on täynnä. Jos ruokailuun tulee liian pitkä tauko, erkanee sielu ruumiista etsimään evästä.
Kuten sarjakuvassakin Wile E. Coyotella on nippu huonoja keksintöjä, joiden avulla hän yrittää hankkia kiitäjäpaistin raaka-aineet. Näihin kuuluu mm. rakettivoimalla kulkeva rullalauta, kengurukeppi ja selkään kiinnitettävä helikopteri. Muita vaaroja ovat miinat, autot, rotkot sun muut.
Toteutus on erittäin ammattitaitoinen. Grafiikasta tunnistaa heti päähenkilöt ja taustat liikkuvat mukavasti. Lintu myös liikkuu jouheasti sinne minne joystick määrää. Sarjakuvan henki on tavoitettu hyvin ja peli sinänsä on mukava.
Musiikki on luku sinänsä. Hyvin sovitetut versiot sellaisista kappaleista kuin Miekkatanssi ja Kevyen ratsuväen hyökkäys vauhdittavat menoa eivätkä rasita korvaa kuten useiden pelien tekopirteä hilipatimusiikki.
Eri kenttiä on noin viisi, jonka jälkeen niihin lisäillään lisävaaroja tarpeen mukaan. Roadrunnerissa on silti Se Paha Juttu: kasettiversio on multiload. Syynä on tietysti pelin amerikkalainen alkuperä. Sielläpäinhän kasettiasemathan ovat lähinnä vitsi.
Roadrunner on erinomainen arcadekäännös. Jospa vain kaikki pyrkisivät samaan tasoon eivätkä kyllästäisi markkinoita puolivillaisilla sekundatuotteilla. Beeb beeb, niinkuin sanotaan.
1987I'm a roadrunner, honey, and familiar from the Nakke comic. And the mean coyote chasing me really is Kelju Kojootti. The plot of Roadrunner, converted from the coin-op, is simple: the roadrunner dodges the pursuing coyote and fills its crop with birdseed, of which the road is full. If there's too long a break between meals, the soul leaves the body to go looking for a snack.
Just as in the comic, Wile E. Coyote has a bunch of lousy inventions with which he tries to get hold of the ingredients for a roadrunner roast. These include, among other things, a rocket-powered skateboard, a pogo stick and a strap-on backpack helicopter. Other hazards are mines, cars, ravines and whatnot.
The execution is highly professional. You recognise the main characters in the graphics straight away, and the backgrounds scroll along nicely. The bird also moves smoothly wherever the joystick tells it to. The spirit of the comic has been captured well, and the game in itself is fun.
The music is a chapter all of its own. Well-arranged versions of pieces such as the Sabre Dance and the Light Cavalry Overture keep things moving and don't grate on the ear like the fake-chirpy tra-la-la music of so many games.
There are about five different levels, after which extra hazards are added to them as required. Roadrunner does, however, have The Bad Thing: the cassette version is a multiload. The reason is, of course, the game's American origin. Over there, after all, cassette drives are pretty much a joke.
Roadrunner is an excellent arcade conversion. If only everyone aimed for the same standard instead of flooding the market with half-baked second-rate goods. Beep beep, as they say.
