Explorer
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyExplorer
1987Näitä rasseja ei enää tehdä kuten ennen, miettii harmistunut astronautti kun rikkinäinen avaruusalus syöksyy vihreän planeetan ilmakehään. Pum pum ja aluksen kappaleet leviävät pitkin planeettaa. Äkkiähän ne kerää, toteaa mies ja vyöttää laserpistoolin kupeelleen ja jetpackin selkäänsä.
Vaan väärässä on. Explorerissa on 40 miljardia ruutua tai lähinnä maisemaa, mikä lienee eräänlainen ennätys. Näiden seassa on yhdeksän tärkeää aluksen kappaletta, joista saa rakennettua hätäsanoman lähettimen. Jetpackilla voi lentää ja pääsee varmasti nopeammin kuin kävellen. Lisäksi planeetta on täynnä teleportaatiokenttiä, joihin voi kirjoittaa määränpääksi aivan mitä vain. Kelpaa niin Helsinki kuin nakkikioski, Nirvisburgista puhumattakaan. Ja saman nimen kirjoittamalla pääsee samaan paikkaan. Vinhaa!
Jos sattuu löytämään tärkeän kappaleen voi ohjelmoida droidin kuljettamaan sen lähimmän radiomajakan luo. Näiden mukaan on myös mahdollista suunnistaa. Planeetan pöpöt, joita joskus näkee, voi terminoida laserilla.
Grafiikka on hyvää, mutta aivan liian hidasta. Näkyvissä on metsää, jokia ja rakennuksia. Vanhalle ultimistille aloitus, missä alus leijuu planeetan pinnan yllä, aiheuttaa sydämenlyönneissä vajetta. Se kun näyttää Ultima-saagan uusimmalta jaksolta. Äänistä ei voi puhua, niitä kun juuri ei ole.
Kuulostaa jännältä? 40 miljardia maisemaa, wow ja gasp! Ei kannata kuitenkaan nollata pankkitiliä, sillä Explorer on pelinä yhtä jännittävä kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Isosta heinäsuovasta. Valtavasta heinäsuovasta. Ja pikkuriikkinen neula siellä jossain.
Olisi luullut että Electric Dreams itsekin olisi tajunnut pelin pitkäveteisyyden. Ehkä tarkoitus onkin antaa kartoittajafriikeille mukavaa iltapuuhaa. Teknisenä taidonnäytteenä Explorer vakuuttaa, toivottavasti siinä kehitettyä tekniikkaa käytetään jossain pelissäkin joskus.
1987They don't make these old crates like they used to, muses the disgruntled astronaut as his broken-down spaceship plunges into the atmosphere of a green planet. Boom boom, and pieces of the ship scatter all over the planet. I'll have those gathered up in no time, the man declares, strapping a laser pistol to his hip and a jetpack onto his back.
But he's wrong. Explorer has 40 billion screens, or rather landscapes, which must be some kind of record. Somewhere among them are nine important pieces of the ship, from which you can build a distress beacon transmitter. You can fly with the jetpack, and it's sure to get you there faster than walking. What's more, the planet is full of teleport fields where you can type in absolutely anything as your destination. Helsinki will do just as well as a hot dog stand, not to mention Nirvisburg. And typing the same name gets you to the same place. Nifty!
If you happen to find an important piece, you can program a droid to carry it to the nearest radio beacon. You can also navigate by these beacons. The planet's creepy-crawlies, which you see now and then, can be terminated with the laser.
The graphics are good, but far too slow. On view are forests, rivers and buildings. For an old Ultima-ist, the opening, where the ship hovers above the planet's surface, causes a heartbeat deficit. That's because it looks just like the latest episode of the Ultima saga. There's no talking about the sound, since there barely is any.
Sounds exciting? 40 billion landscapes, wow and gasp! Don't go emptying your bank account, though, because as a game Explorer is about as exciting as looking for a needle in a haystack. A big haystack. A huge haystack. And a teeny-tiny needle somewhere in there.
You'd have thought Electric Dreams themselves would have realised how tedious the game is. Maybe the idea is to give mapping freaks a nice way to pass their evenings. As a technical showpiece Explorer is convincing; hopefully the technology developed for it will get used in some game too one of these days.
