Last Ninja III
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyLast Ninja III
1991 SyksyMuiden firmojen painopisteen ollesssa 16-bittiset jaksaa System 3 tuottaa huippulaatuista kuusneloskamaa.
Kuolematon viimeinen ninja potkii yhä, sillä se on jo ehtinyt kolmanteen osaansa entistä vetreämpänä. Myös leppymätön vihollinen Kunitoki on jostain syystä säästynyt viikatemieheltä ja siksi nämä kaverukset kohtaavat nyt Tiibetin vuorilla taistellen viidessä elementissä: maassa, vedessä, tuulessa, tulessa ja tyhjyydessä. Todellinen viha kun on nimittäin ajatonta. Kentästä riippuen viholliset ja vaarat ovat erinäköisiä.
Menestyksekkäistä edeltäjistään edelleen parantunut Last Ninja III on visuaalisesti todella hieno. Kauniit maisemat upeine taloineen ovat mielenkiintoista seikkailumaastoa ninjalle. Ninjaa ei enää lellitellä valmisaseilla, vaan hänen täytyy kasata ne itse. Esimerkiksi ruudista ja lampusta saa tehtyä pommin sekä kepukoista ja ketjusta nunchakun. Toinen probleemi on ulospääsyn löytäminen kentästä.
Olennainen osa peliä on Bushido-voima, jota ansaitsee päihittämällä vihollisen samalla aseella kuin mitä hän käyttää tai sitten paljain käsin. Jos taas jättää ruudun nitistämättä vihollista, menettää tätä maagista voimaa. Bushido-voima pienentää itseen kohdistuvaa tuhoa ja vastaavasti aiheuttaa enemmän vahinkoa vastustajalle.
Eipä Last Ninjoista ole muuta pahaa sanottavaa kuin totuttelua vaativa kontrollisysteemi, jonka ansiosta rähmäkäpälät eivät kauaa kestä. Last Ninja III on todellinen kartoittajataistelijan unelma, sillä ninjataitoja saa harjoitella jonkin aikaa ennenkuin vastustajat alkavat kuukahtaa suuremmitta vaivoitta ja eihän sitä aina jaksa etsiä kaikkea uudelleen.
Tietysti aina löytyy henkilöitä, joiden mielestä saman pelin monistaminen ei ole eettisesti oikein. Mutta kyllä näin hyvin toteutettua peliä jaksaa pelata vielä kolmannenkin kerran ja kuulemma vihdoinkin viimeisen kerran.
Amigaversio on kuusnelosesta rankasti terästetty versio. Korvvinpistävä ero on samplatut efektit, silmiinpistävä ero paremman grafiikan lisäksi muunmuuassa uudet, isot hirviöt. Peliä on myös huomattavasti seikkailullistettu, mikä tarkoittaa suomeksi: enemmän ja erilaisia ongelmia.
1991 SyksyWhile other firms have their focus on the 16-bitters, System 3 keeps on churning out top-quality Commodore 64 stuff.
The immortal last ninja is still kicking, having already made it to his third instalment more supple than ever. His implacable enemy Kunitoki has also for some reason been spared by the Grim Reaper, and so these two pals now meet in the mountains of Tibet, fighting in five elements: earth, water, wind, fire and the void. True hatred, you see, is timeless. Depending on the level, the enemies and dangers look different.
Improved yet again on its successful predecessors, Last Ninja III is visually really fine. The beautiful landscapes with their splendid buildings make interesting adventuring terrain for the ninja. The ninja is no longer pampered with ready-made weapons; he has to put them together himself. For example, gunpowder and a lamp make a bomb, and a couple of sticks and a chain make a nunchaku. The other problem is finding the way out of the level.
An essential part of the game is Bushido power, which you earn by beating an enemy with the same weapon he's using, or else with your bare hands. If, on the other hand, you leave a screen without bumping off the enemy, you lose some of this magical power. Bushido power reduces the damage done to you and, correspondingly, makes you do more damage to your opponent.
There's nothing else bad to say about the Last Ninjas except the control system, which takes some getting used to and means the butterfingers won't last long. Last Ninja III is a real dream for the mapping warrior, since you have to practise your ninja skills for a while before opponents start keeling over without much bother, and you can't always be bothered to search for everything all over again.
Of course there are always people who think that duplicating the same game isn't ethically right. But a game this well made you'll happily play a third time too, and, so they say, finally the last time.
The Amiga version is a heavily souped-up version of the Commodore 64 one. The ear-catching difference is the sampled effects; the eye-catching difference, besides the better graphics, is among other things the new, big monsters. The game has also been considerably adventurised, which in plain English means: more and different problems.
