Last Ninja 2
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyLast Ninja 2
1990 SyksyKasibittisille joskus ennen sotia väännetty viimeinen ninja New Yorkissa on sitten vihdoinkin kammettu kuusitoistabittiseen muotoon. Kannattiko moinen vaiva, tämä tuote kuuluisi jo entisten suuruuksien arkistoon.
Mikäli viimeisten ninjailujen kaksi osaa eivät ole entuudestaan tuttuja, niin kerrataan sen verran, että kyseessä on yläviistosta näkövinkkelistä kuvattu toimintaseikkailu, jossa mustapukuinen ninjanmies monottaa konnia ja tonkii pusikoista heiteltäviä heittotähtiä ja ties mitä roinaa avukseen.
LN2 on hyvin ideoitu, mutta pelinautintoa verottaa hankala ohjaussysteemi. Sankarin naamataulun suuntaan muutetaan vaiheittain tikun kahvaa pyörittämällä, mikä tuntuu todella kompelöltä tiiviin taistelun tuoksinassa. Toinen hupaisa nyanssi on esineiden poimiminen nappia painamalla ja vääntämällä kahvaa alaviistoon. Esineet voisi aivan hyvin noukkia koskettamalla, mitä tekniikkaa käyttää 99.9 prosenttia peleistä. Joissakin tapauksissa miekkonen on lisäksi aseteltava kohdalleen pikselin tarkkuudella, kunhan vain tietäisi minkä pikselin. Yritettyäni noukkia keppiä maasta varttitunnin ajan, joystickin varressa puhisi tosi kypsä mies.
Pelin taustoissa on vaihtelua vaikka millä mitalla, mutta oikeastaan grafiikkaa ei ole juurikaan paranneltu kasibittisistä. Värejä on muutama enemmän, mutta vaikutelma on hieman karkea ja viimeistelemätön. Samaa pätee ohjaustuntumaan. Varsinkin nyrkkitappeluissa ninja reagoi ilotikkuun, kun sattuu sille päälle.
Ehkä peli sitten on kekseliäs, monipuolinen ja muita sen tapaisia asioita, mutta voisi sen toteuttaa nautittavamminkin.
1990 SyksyThe last ninja in New York, knocked together for the eight-bits sometime back before the wars, has now finally been cranked into sixteen-bit form. Was all that bother worth it? This product ought to be in the archive of former greats by now.
If the two instalments of last-ninja-ing aren't already familiar to you, let's recap just this much: it's an action adventure seen from a diagonal overhead viewpoint, in which a black-clad ninja man boots villains around and rummages in the bushes for throwable throwing stars and who knows what junk to help him out.
LN2 is well thought out, but the enjoyment is taxed by an awkward control system. The direction the hero's mug is facing is changed step by step by rotating the stick's handle, which feels really clumsy in the thick of close combat. Another amusing nuance is picking up objects by pressing the button and wrenching the handle diagonally down. The objects could perfectly well be picked up just by touching them, a technique used by 99.9 per cent of games. In some cases the fellow also has to be lined up with pixel precision, if only you knew which pixel. After I'd tried to pick a stick up off the ground for a quarter of an hour, there was one seriously fed-up man fuming at the end of the joystick.
There's variety in the game's backdrops by the bucketload, but really the graphics have hardly been improved on the eight-bit versions. There are a few more colours, but the impression is a bit rough and unfinished. The same goes for the feel of the controls. In the fist fights especially, the ninja responds to the joystick when he happens to be in the mood.
So maybe the game is inventive, versatile and other things of that sort, but it could have been made a lot more enjoyable.
