F-19 Stealth Fighter
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyF-19 Stealth Fighter
1991 KevätF-19 Stealth Fighter kuuluu niihin ohjelmiin, joiden myynti on Persianlahden ansiosta takuuvarmasti kasvanut, saihan konetyyppi tulikasteensa Irakin öisellä taivaalla ja vetikin pisteet kotiin.
Mikäli uutisia ei tullut seurattua, niin kerrottakoon, että Stealth-hävittäjä on kone, joka on suunniteltu niin tutkalle näkymättömäksi kuin mahdollista lento-ominaisuuksien kustannuksella. Pintamuodot heijastavat mahdollisimman vähän tutka-aaltoja ja on vielä päällystetty tutkasäteitä imevällä materiaalilla. Moottorin pakosuihku jäähdytetään lämpösäteilyn vähentämiseksi ja ilmanottoaukotkin on suojattu. Kuorien sisältä löytyy hitechin uljaimmat tuotteet. Vastapainoksi Stealth-hävittäjä sitten lentääkin kuin lehmä.
F-19 SF debytoi kuusnelosessa, paraneltiin PC:tä varten ja Amiga/ST-versioon on lisätty nykyään standardit mahdollisuudet katsoa konetta ulkopuolelta, bonuksena näkökulmat ohjuksen ja maalin silmin. Lisänä on myös mahdollisuus lentää tekemättä jääneen F-19:n asemasta myös aitoa, jo tulikasteenkin saanutta hissunkissunhävittäjää F-117A 'Wobbly Goblinia'. Simu muuttaa vain koneen ulkonäköä, ei muita ominaisuuksia, joten F-117 on varustettu neljällä asekuilulla eikä realistisesti kahdella.
Sotanäyttämöjä on neljä: Libya, Persianlahti (jossa Irak lasketaan vielä ystäväksi, hehheh), Pohjoinen pallonpuolisko ja Eurooppa. Tehtäviä lennellään kylmän, rajoitetun ja täyden hulinan taivaalla. Erilaisia aseita on kymmeniä jokaisen teknofriikin tarpeisiiin, mukana tietysti Irakissa käytetyt täsmäaseetkin.
MicroProsen englantilainen ohjelmointiryhmä ei ole turhaa porukkaa, sillä polygonigrafiikka on todella poikkeuksellisen vikkelää, ja ne kuuluisat tuulimyllyn siivet pyörivät tässäkin versiossa. Maasto on realistisen näköistä pienine taloineen eivätkä objektit ilmesty yhtäkkiä silmien eteen. Äänet ovat vähemmän melodisessa ST:ssä yllättävän hyviä, Amigan ääniresursseja ei kauhean hyvin ole hyödynnetty.
F-19 Stealth Fighter hivuttautuu vähän toisen sukupolven simun yläpuolelle, sillä muitakin omia koneita on ilmassa ja ovatpa ne joskus tuhonneet liian liki lentäviä vihollisia (olen omin silmin nähnyt). Olisi ehkä kuitenkin maksanut vaivaa päivittää peli aidoksi kolmannen sukupolven tuotteeksi, jossa oman itsen lisäksi olisi ryhmätyötä muiden koneiden kanssa. 'Yksin koko maailmaa vastaan' -simut alkavat olla menneen talven lumia.
Kun Oceanin F-29:ssa oli aseiden tehossa toivomisen varaa, F-19 taas käyttää liian tehokkaita aseita. Ohjusten osumatarkkuus on liki sata ja tykeillä pudottaa vihollisen helposti jopa 10 mailin etäisyydeltä. Vähän harmittaa myös lennon yhteenveto, sillä pienet toimintakuvat peittävät lentoreitin.
Joka tapauksessa F-19 kuuluu viiden parhaan 16-bittisen lentosimulaattorin joukkoon, ja sitä pystyy pelaamaan paitsi täysiverisenä simulaattorina myös hilpeänä ammuskelupelinä. Paksu manuaali kannattaa kahlata läpi. Toivottavasti MicroProse toimittaa pian Persianlahti-datalevykkeen.
1991 KevätF-19 Stealth Fighter is one of those programs whose sales are dead certain to have grown thanks to the Persian Gulf, what with the aircraft type getting its baptism of fire in the night skies over Iraq and walking off with the points, too.
In case you didn't keep up with the news, let it be said that the Stealth fighter is an aircraft designed to be as invisible to radar as possible at the expense of its flight characteristics. Its surface shapes reflect as few radar waves as possible and are furthermore coated with a material that absorbs radar beams. The engine exhaust is cooled to reduce heat radiation, and even the air intakes are shielded. Inside the shell you'll find the proudest products of hi-tech. To balance things out, the Stealth fighter then flies like a cow.
F-19 SF debuted on the C-64, was improved for the PC, and the Amiga/ST version adds the nowadays standard options of viewing the plane from outside, with views through the eyes of the missile and the target as a bonus. On top of that there's also the option of flying, instead of the never-built F-19, the real hush-hush fighter that has already had its baptism of fire too, the F-117A 'Wobbly Goblin'. The sim only changes the plane's looks, not its other characteristics, so the F-117 is fitted with four weapon bays rather than, realistically, two.
There are four theatres of war: Libya, the Persian Gulf (where Iraq still counts as a friend, heh heh), the Northern Hemisphere and Europe. Missions are flown in skies of cold, limited and full-scale mayhem. There are dozens of different weapons to meet every technofreak's needs, including of course the precision weapons used in Iraq.
MicroProse's English programming team is no bunch of slouches, since the polygon graphics are truly exceptionally nippy, and those famous windmill sails turn in this version too. The terrain looks realistic with its little houses, and objects don't suddenly pop up before your eyes. The sound on the less melodious ST is surprisingly good; the Amiga's sound resources haven't been exploited terribly well.
F-19 Stealth Fighter edges a little above the second-generation sim, since there are other friendly planes in the air too, and they have even been known to destroy enemies flying too close (I've seen it with my own eyes). Still, it might have been worth the trouble to upgrade the game into a genuine third-generation product where, besides yourself, there would be teamwork with other aircraft. 'Alone against the whole world' sims are becoming the snows of yesteryear.
Whereas the weapons in Ocean's F-29 left something to be desired in effectiveness, F-19 on the other hand uses weapons that are too effective. Missile accuracy is close to a hundred per cent, and with the guns you can easily down an enemy from as far as 10 miles away. The flight debriefing is a bit annoying too, as the small action pictures cover up the flight path.
In any case F-19 is one of the five best 16-bit flight simulators, and it can be played not only as a full-blooded simulator but also as a jolly shoot-'em-up. The thick manual is worth wading through. Hopefully MicroProse will soon deliver a Persian Gulf data disk.
