Kid Gloves
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyKid Gloves
1990 SyksyRinnakkaistodellisuuksiin on monenlaisia porttikäytäviä, mutta eipä uskoisi, että sellainen löytyy myös isosetä Indiana Stallonen vanhoista nyrkkeilyhanskoista.
Kid Glovesin idea on kuin perinnesanakirjasta repäisty fraasi: kovin on tuttu, mutta viime aikoina harvemmin käytetty. Pikkuinen nassikka koikkelehtii punaiset hanskat vilkkuen ruutu kerrallaan vaihtuvissa satumaisemissa, loikkii tasanteilla, kiipeilee milloin missäkin, loihtii magiaa ja viskelee pomppivia kolikoita, jotka tuovat vahvasti mieleen Super Mario Brosin vastaavat aseet. Pelissä on muutenkin jotain konsolimaista aina David Whittakerin musiikkia myöten, joka on kuin suoraan jostain Nintendon pelistä. Maisemaan ripotellut tarvikeputiikit tuovat mukaan jonkin verran modernimpaa otetta.
Ohjaustuntuma on epäilemättä kaapattu aikavarpilta jostain Jet Set Willyn aikakaudelta. Noustessaan tikkaille tai yrittäessään loikata kapeasta rakosesta muksu on täysin liioittelematta aseteltava kohdalleen pikselin tarkkuudella. Kymmenen elämää ja poimittavat lisäsellaiset jonkin verran inhimillistävät menoa.
Taustojen grafiikassa on vähän samaa meininkiä kuin Segan lapsenmielisissä tuotteissa parhaimmillaan: selkeää ja riemunkirjavaa aina räikeyteen asti. Äänissä on käytetty paljon digitoituja efektejä ja puhetta, hauskimmasta päästä ovat aito lasin helähdys ja alun jokeltava 'Kit Glovet'.
Vanhanaikaisuuden negatiivisin puoli on armoton turhauttavuus. Hyvin, hyvin harvoin mikään peli enää saa kiroilemaan ääneen, mutta KG siinä onnistui. Positiivista taas on ruutujen vaihtelevuus. Kannattaa ensin kokeilla, sillä jos pidät pelityylistä, ehkä ihastut.
1990 SyksyThere are all sorts of gateways into parallel realities, but who would have thought that one could also be found in great-uncle Indiana Stallone's old boxing gloves.
The idea of Kid Gloves is like a phrase torn from a dictionary of traditional sayings: very familiar, but less often used of late. A tiny tyke totters through fairytale landscapes that change one screen at a time, red gloves flashing, leaping across ledges, clambering about here, there and everywhere, conjuring magic and chucking bouncing coins, which strongly call to mind the equivalent weapons in Super Mario Bros. There's something console-like about the game in other ways too, right down to David Whittaker's music, which sounds as if it came straight out of some Nintendo game. The supply shops sprinkled about the landscape bring in a somewhat more modern touch.
The control feel has no doubt been snatched through a time warp from somewhere back in the Jet Set Willy era. When climbing ladders or trying to leap through a narrow gap, the kid has to be lined up - without the slightest exaggeration - with pixel precision. Ten lives and extra ones to pick up make the going somewhat more humane.
The background graphics have a bit of the same feel as Sega's childlike products at their best: clear and joyously multicoloured, right up to the point of garishness. The sound makes heavy use of digitised effects and speech; among the funniest are a genuine tinkle of glass and the babbling 'Kit Glovet' at the start.
The most negative side of old-fashionedness is merciless frustration. Very, very rarely does any game make me curse out loud these days, but KG managed it. What is positive, on the other hand, is the variety of the screens. Worth trying first, because if you like this style of game, you may well fall for it.
