Hercules
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHercules
1988Hercules, Zeuksen poika on kovan paikan edessä. Hänen täytyy selvittää 12 tehtävää jotta saisi pienen syntinsä anteeksi (tappoi lapsensa). Kaksitoista mitä vaikeinta tehtävää, samalla tapellen muita ötyotuksia vastaan.
Ainesta hyvään peliin olisi tässä aiheessa ollut, mutta voi: Gremlinin täytyi pilata se. Sen sijaan että olisi kasattu kunnon seikkailu antiikin Kreikassa onkin tuloksena surkea mäiskimissoppa.
Tarkasti sanottuna kyseessä on Samurai Trilogy Versio Antiikin Kreikka. Monia samoja liikkeitä, vain ryhmysauva miekan sijasta, ja muutenkin samanlainen toteutus. Kaikki tapahtuu yhdessä ainoassa ruudussa jossa Herkules mäiskii luurankoja. Kaksitoista tehtävää on nerokkaasti muutettu ikoneiksi, jotka pullahtavat välillä ruudulle ja sitä on mätkäytettävä ryhmyllä. Kun kaikki kaksitoista ikonia on kerätty lataa peli toisen osan ja päästään tappelemaan kunnon pirua vastaan.
Tyhmää. Blah! Välttävä musiikki on toiseksi parasta ja parasta koko roskassa ovat taustat. Muuten täyttä roskaa. Tämä ei jaksa kiinnostaa etanaakaan.
1988Hercules, son of Zeus, is in a tight spot. He has to complete 12 tasks to be forgiven his little sin (he killed his children). Twelve of the most fiendishly difficult tasks, while fighting off other creatures at the same time.
There'd have been the makings of a good game in this subject, but alas: Gremlin had to go and ruin it. Instead of putting together a proper adventure in ancient Greece, the result is a miserable bash-'em-up stew.
Strictly speaking, what we have here is Samurai Trilogy, Ancient Greece Version. Lots of the same moves, just a knobbly club instead of a sword, and otherwise much the same implementation. Everything takes place on one single screen, where Hercules bashes skeletons. The twelve tasks have been ingeniously turned into icons which pop up on the screen every now and then and have to be clobbered with the club. When all twelve icons have been collected the game loads the second part and you get to fight a proper devil.
Stupid. Blah! The passable music is the second-best thing, and the best thing in the whole heap of rubbish is the backgrounds. Otherwise utter rubbish. This wouldn't hold the interest of even a snail.
