Nosferatu the Vampyre
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyNosferatu the Vampyre
1987Kun lisenssikuume iskee kaivetaan ruumiitkin haudoistaan. Tällä kertaa ruumis kuuluukin siihen lajiin joka mielellään nousee auttamattakin.
Nosferatu on vampyyri ja hänestä kertova peli on vanha "kunnon" toimintaseikkailu. Jonathan Harkerin täytyy paeta Nosferatun linnasta, sitten Harkerin ja Van Helsingin käsissä on Lucyn henki, ja viimeisessä osassa Lucyn pitää näyttää vanhalle verenimijälle auringonnousu. Tämä esteettinen elämys luonnollisesti tappaa Nosferatun.
Siinä tarinan moraalinen opetus: jos yömyöhään loikkii ja juo liikaa voi aamuaurinko tappaa. Niin totta, niin totta...
Vaaroihin kuuluu vesikauhuisia koiria, verenhimoisia lepakkoja ja myrkyllisiä hämähäkkejä puhumattakaan kyläläisistä, jotka Nosferatun purema on jo muuttanut vampyyreiksi.
Nosferatu on toteutettu Ultimaten aikoinaan promotoimalla kolmiulotteisella grafiikalla. Ja siinä tuleekin ongelmia: kuusnelkun nopeus ei riitä, jos kuvassa on muitakin kuin yksi liikkuva henkilö. Ruudut vaihtuvat sentään kohtuullisen nopeasti.
Pelinä Nosferatu ei tarjoa mitään uutta ikäloppuun poimi-esine-tiputa-esine-kaavaan, mutta kelvollinen toteutus ja mielenkiintoinen aihe nostavat sen keskitasoa korkeammalle. Kuitenkin, jos aihe on sellainen kuin verenjanon riivaamat elävät kuolleet ei toteutus saisi olla näin kesy.
Tämän tyyppisiä pelejä ovat markkinat pullollaan. Olisi aika tehdä jotain omaperäistäkin. Vampyyreistä kiinnostuneiden kannattaakin sijoittaa markkasensa Stephen Kingin kirjaan Salem's Lot, joka on mainio esimerkki miten kuluneesta aiheesta imetään tuoretta verta.
1987When licence fever strikes, even corpses get dug out of their graves. This time, though, the corpse belongs to the sort that is quite happy to rise without any help.
Nosferatu is a vampire, and the game about him is a "good" old action adventure. Jonathan Harker has to escape from Nosferatu's castle, then Lucy's life is in the hands of Harker and Van Helsing, and in the final part Lucy has to show the old bloodsucker a sunrise. This aesthetic experience naturally kills Nosferatu.
And there you have the moral of the story: if you gad about till all hours and drink too much, the morning sun can kill you. So true, so true...
The dangers include rabid dogs, bloodthirsty bats and poisonous spiders, not to mention villagers whom Nosferatu's bite has already turned into vampires.
Nosferatu is done in the 3D graphics that Ultimate championed back in the day. And that is where the problems start: the Commodore 64 isn't fast enough if there is more than one moving character on screen. The screens do at least change reasonably quickly.
As a game, Nosferatu offers nothing new on the decrepit pick-up-object-drop-object formula, but a decent execution and an interesting subject lift it above average. Still, when the subject is something like the living dead possessed by bloodlust, the execution shouldn't be this tame.
The market is bursting with games of this type. It's about time someone made something original for a change. Anyone interested in vampires would do better to invest their money in Stephen King's book Salem's Lot, which is a splendid example of how to suck fresh blood out of a worn-out subject.
