Laurel & Hardy
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyLaurel & Hardy
1987Lisenssin armoton koura on raastanut Ohukaisen ja Paksukaisen haudoistaan ja sijoittanut heidät peliin Laurel & Hardy.
Peli perustuu Chaplinin hienovireiseen nerokkaaseen humanistiseen komediatyyliin eli tarkoituksena on heittää kermakakkuja toisen naamaan. On siinä nauramista, ha-ha.
Vaivoina ovat Tyhmät Pollarit ja Koirat sekä kaupunki, jossa Ög og Öegge (tanskaa!) liikkuvat. Sieltä löytää polkupyöriä ja limua, jota juomalla juokseminen taas maistuu ja sun sitä sun tätä. Suunnistaminen kaupungissa on epätoivoista, eikä pelin alussa saatava kartta paljoa auta.
Peli on suurinpiirtein yhtä hauska kuin syysflunssa. Kaupungissa voi harhailla tuntitolkulla ilman että löytää yhtään mitään. Ja kun onnistuu löytämään vaikka kermakakkukaupan, voi olla varma että kuluttaa aikaa tuntitolkulla päästäkseen sisään. Ja kun on päässyt sisään, kuluu tuntitolkulla aikaa jotta löytää vastapelaajansa. Yksikään hauska efekti ei tervehdi onnistunutta piirakanheittoa.
Viimeinen naula arkkuun on se ilmaisu joka pelissä useiten ilmestyy eli "Have A Nice Day". Luojani! "Ikävystyttävä" on lievä ilmaisu mutta kun ei suomesta parempaakaan löydy.
Graafisesti Laurel & Hardy on onneton. Pääväreiksi on valittu mustavalkoinen sillä tekosyyllä, että filmitkin olivat mustavalkoisia. Spritet sentään muistuttavat esikuviaan. Varsinainen juopon painajainen peli on sikäli, että taustat nytkähtelevät musiikin tahdissa. Vaikutelma on nähtävä ennenkuin uskoo kuinka hirveä se on.
Musiikkina Ohukaisessa & Paksukaisessa on tietysti heidän tunnusmelodiansa, jota mies keskellä ruutua soittaa. Turha kai sanoakaan, että jollei televisiossa olisi äänenvoimakkuusnuppia olisi järki mennyttä.
Pelistä jää käsitys että ohjelmoija olisi tehnyt kaikkensa tehdäkseen Laurel & Hardysta vuoden kurjimman pelin. Laurel & Hardy on tylsä, epäpelattava ja silmille ja korville vastenmielinen. Unohtakaa koko roska, minä olen sen jo tehnyt.
1987The merciless hand of licensing has dragged Stan and Ollie from their graves and stuck them into a game called Laurel & Hardy.
The game is based on Chaplin's subtle, ingenious, humanist style of comedy, which is to say the object is to throw cream cakes in the other guy's face. What a laugh, ha-ha.
The hazards are the Stupid Coppers and Dogs, plus the town where Gøg og Gokke (that's Danish!) roam about. In it you'll find bicycles, and fizzy pop that puts you back in the mood for running when you drink it, and this, that and the other. Finding your way around town is hopeless, and the map you get at the start of the game doesn't help much.
The game is roughly as much fun as an autumn cold. You can wander around town for hours on end without finding a single thing. And when you do manage to find, say, the cream cake shop, you can be sure you'll spend hours on end getting in. And once you're in, it takes hours on end to find your opponent. Not one funny effect greets a successful pie-throw.
The final nail in the coffin is the phrase that pops up most often in the game, namely "Have A Nice Day". Good Lord! "Tedious" is putting it mildly, but Finnish just doesn't have anything better.
Graphically Laurel & Hardy is a disaster. Black and white has been chosen as the main colours, on the pretext that the films were black and white too. The sprites do at least resemble the originals. The game is a real drunkard's nightmare in that the backgrounds jerk about in time to the music. You have to see the effect before you'll believe how awful it is.
For music, Stan & Ollie naturally has their theme tune, played by a man in the middle of the screen. Needless to say, if the TV didn't have a volume knob, I'd have lost my mind.
The game leaves you with the impression that the programmer did everything in their power to make Laurel & Hardy the most miserable game of the year. Laurel & Hardy is dull, unplayable, and repulsive to both eyes and ears. Forget the whole load of junk - I already have.
