Druid
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDruid
1987Druidit olivat kelttiläisiä tietäjiä. Enimmäkseen heidän aikansa kului siihen, että he jyrkästi kiistivät pohjautuneensa Gauntletista. Toisinaan he pikkuisen pelastivat maailmaa kahdeksalta demoniprinssiltä.
Nämä ilkeät oliot asustavat Acamantorin vankilan alimmissa kerroksissa, kai lähinnä siksi että he näyttävät isoilta pääkalloilta. Mutta sitähän varten on Chaos-loitsu luotu että demoneista ei tarvi kärsiä.
Väittää Firebird mitä väittää, Gauntlet on Druidin henkinen isä. Druidissa on tarpeeksi omaakin, ettei suorasta kopioinnista pääse syyttämään. Kuvakulma kahdeksaan vankiluolaan on lintuperspektiivistä. Druidin kimppuun käy erilaisia mötiköitä, joita vastaan hän voi käyttää erilaisia loitsuja. Suora kosketuskontakti vähentää druidin energiaa, jonka onneksi saa korotettua sieltä täältä löytyvillä viisikannoilla. Kannattaa silti olla tarkkana, että kysymyksessä todella on VIISIkanta...
Loitsuja on monia. Niitä ja avaimia löytyy arkuista, joita on ripoteltu sinne sun tänne. On näkymättömyyttä, kaikentuhoavaa Chaos-loitsua ja tietysti kolme erilaista tappoloitsua. Jokainen olento kestää eri loitsuja eri tavalla. Hauskin loitsu on Golem, joka manaa ilmoille lähinnä apinan näköisen Golemin. Tämä toimii Druidin henkivartijana, ja jutun clou on se, että toinen pelaaja voi ohjata Golemia. Onnistuu se yksinkin, mutta helppoa ohjaus tällöin ei ole.
Kaiken kaikkiaan Druid on tavattoman hyvä peli. Kahden pelaajan pelinä se pääsee todella oikeuksiinsa, mutta ei yhdenkään hengen tarvitse ikävystymiseen pelätä kuolevansa. Johonkin muuhun kylläkin. Pelin jälkeen näkee arvonimen, joka osoittaa kuinka hyvin pärjäsi. Jos Gauntlet-tyyppisistä peleistä tulee Se-juttu vuonna 87, niin minä en valita.
1987Druids were Celtic sages. Most of their time was spent flatly denying that they were based on Gauntlet. Now and then they did a spot of saving the world from eight demon princes.
These nasty creatures dwell on the lowest levels of Acamantor's prison, presumably mostly because they look like big skulls. But that's exactly what the Chaos spell was created for, so that you don't have to put up with demons.
Firebird can claim whatever it likes, Gauntlet is Druid's spiritual father. Druid has enough of its own that it can't be accused of straight copying. The eight dungeons are viewed from a bird's-eye perspective. The druid is set upon by all manner of blobby critters, and he can use various spells against them. Direct physical contact drains the druid's energy, which luckily can be topped up with pentagrams found here and there. Still, you'd better watch out that it really is a PENTAgram...
There are many spells. They, and keys, are found in chests that have been scattered here, there and everywhere. There's invisibility, the all-destroying Chaos spell and of course three different killing spells. Each creature stands up to different spells in different ways. The most fun spell is Golem, which conjures up a Golem that looks more or less like an ape. It acts as the Druid's bodyguard, and the real kicker is that a second player can control the Golem. You can manage it on your own too, but then the controls aren't easy.
All in all, Druid is an extraordinarily good game. As a two-player game it really comes into its own, but a lone player needn't fear dying of boredom either. Of something else, yes. After the game you're shown a title that indicates how well you did. If Gauntlet-type games become The Thing in '87, I won't be complaining.
